Jotain annettavaa valkokangas

Nancy Meyersin edellinen elokuva, What Women Want, oli hauskempi kuin hänen uusin ohjaustyönsä, jolla ei valitettavasti ole juuri mitään annettavaa katsojille. Komedia saa hymähtämään vain pari kertaa.

Elokuvan alku on lupaavan provosoiva. 63-vuotias Harry Sanborn (Jack Nicholson) tapailee vain alle kolmekymppisiä naisia, eikä koskaan sitoudu kehenkään. Vielä siinäkin vaiheessa tarinaan jaksaa uskoa, kun Harry tapaa uuden tyttöystävänsä äidin (Diane Keaton) ja naistutkija-tädin. Heidän välilleen melkein syntyy hauskoja dialogeja. Harryn tyttöystävän roolin näyttelee ihastuttava Amanda Peet.

Jotain annettavaa tarkoittaa ehkä hyvää koettaessaan käsitellä arkoja aiheita lempeällä huumorilla, mutta sortuu moralisointiin. Vaikka vanheneminen onkin länsimaisen nykytodellisuuden suurimpia tragedioita, ei ikäkriiseilyillä ja sitoutumispeloilla saa aikaan kiinnostavaa elokuvaa ilman taitavaa käsikirjoitusta. Tässä tapauksessa sellaista ei ole. Juonenkäänteet ovat ennalta arvattavia ja yllätyksellisyydentavoittelussaankin niin kliseisiä, että elokuvaa voisi luulla romanttisen komedian parodiaksi. Paitsi ettei se ole hauska.

Kauniit ja rikkaat ihmiset, jotka nauttivat runsaasta vapaa-ajastaan valkoisessa merenrantahuvilassaan valkoisiin pukeutuneina lähinnä ärsyttävät sydämenasioineen. Elokuvan symboliikka on kulunutta ja ilmeistä, mutta mikäli koko homman tarkoitus on vain suututtaa turhasta kitisevät ja elämää pelkäävät ihmiset, se saattaa toimia. Tarinan alkupuolella rap-musiikki kuvastaa varsin alleviivaavasti kypsymättömyyttä. Tiettyjen käänteiden jälkeen seesteiseen aikuisuuteen rinnastettu chanson renkuttaa rakkauden ilosanomaa.

Paikoitellen tasokas, Oscar-ehdokkuudellakin huomioitu näyttelijätyö ei pelasta tylsää käsikirjoitusta ja kaavamaista ohjausta. Roolihahmot mukailevat esittäjiensä tähtikuvia, mikä häiritsee näyttelijävalinnoissa. Toinen tähti tulee elokuvan muihin ansioihin verrattuna näppärästä metaelokuvaideasta, sillä tarina tulee kerrotuksi useammallakin tasolla elokuvan sisällä.

Niin, ja elokuvaa ei kannata mennä katsomaan pelkästään Keanun takia. Kuivan roolinsa kunnialla hoitavaa miestä näkyy häpeällisen vähän.