Mitä nainen haluaa valkokangas

Kun Mel Gibsonin esittämä mainossuunnittelija Nick Marshall huomaa yhtäkkiä kuulevansa naisten ajatukset, hänen tuskansa voi totisesti tuntea. Normaalin miehen on jo tarpeeksi vaikeaa tajuta kauniimman sukupuolen edustajien sanomisiakin, saati sitten heidän syvimpiä tuntojaan. Katastrofi seuraisi vastaavassa tilanteessa väistämättä ja muiden miesten kuin näemmä Gibsonin osalta, vähintäänkin mielen järkkyminen.

Näin kovan kohtalon kokenut Nick sentään tajuaa käyttää tilannetta hyväkseen edetäkseen elämässään, mutta tämä Nancy Meyersin, naisen siis, ohjaama Mitä nainen haluaa olisi voinut viedä tätä hyvää ja mielenkiintoista ongelmanasettelua pidemmällekin. Nyt ohjaaja sortuu kreisikomediaan, johon Gibsonin mielenkiinnon kohdetta esittävä ja tässä elokuvassa kaikkein hehkeimmillään oleva Helen Hunt ei lainkaan sovellu.

Ohjaaja Meyersin tarkoitus on ilmiselvästi ollut luoda kontrasti kiltin Darcy McGuiren (Hunt) ja keskenkasvuisia kokeiluja tehtailevan Nickin välille, mutta lopputuloksena parivaljakon välinen kemia on mahdollisimman epäuskottava.

Mitä nainen haluaa ei esineellistä naisia, vaikka se ehkäpä jopa osuvasti kuvaa heidän pääkoppiensa sisällä soljuvia epäselviä ajatusrakennelmia. Elokuvan sanoma on sen sijaan hyvinkin feministinen, kun juonenrakentelu perustuu vain naisten keskellä varttuneen Nickin vilpittömään haluun kokeilla naisille valmistettuja ehostustuotteita ja tietenkin hänen tarinan varrella saamaansa opetukseen. Ainut miestuntoa nostattava elementti elokuvassa onkin puheenjohtaja Frank Sinatran loistava musiikki.