Luonto iskee takaisin
Raamatun käskyt eivät koske eläimiä, sanoo pappi koiransa menettäneelle naiselle elokuvassa Jäljet. Eläinten nostaminen perheenjäseniksi on osoitus väärästä ylpeydestä, koska ne on tarkoitettu palvelemaan ihmisiä. Janina Duszejko (Agnieszka Mandat-Grabka) ei tätä sanomaa hyväksy ja alkaa taistella viattomien luontokappaleiden puolesta. Mistään vegaanien kostosta ei Jäljissä ole kyse, vaan pohdinnasta, mikä saa ihmiset kohtelemaan eläimiä julmasti. Jos suojattomat luontokappaleet joutuvat silmittömän väkivallan kohteeksi, mitä se kertoo käytöksen sallivasta yhteisöstä.
Puolalaisen pikkukylän rauhaa alkavat varjostaa salaperäiset kuolemat, jotka kohdistuvat eläimiä julmasti kohteleviin ihmisiin. Osa-aikaisena opettajana työskentelevä Duszejko esittää poliisille teorian eläinten kostosta. Turkistarhoilla vangitut ketut, salametsästyksen uhrit ja ylijäämänä tunkioille heitettävät ruhot ovat viimein ottaneet vallan käsiinsä ja luonto on lähtenyt kostoretkelle, jota on vaikea pysäyttää. Duszejko jää omien teorioidensa kanssa yksin, mutta paikalliset nuoret (Patrycja Volny ja Jakub Gierszal) sekä naapurin intohimoinen sienestäjä (Wiktor Zborowski) yrittävät tukea naista hänen kamppaillessaan eläintenoikeuksien puolesta.
Agnieszka Holland yhdessä tyttärensä Kasia Adamikin kanssa ovat onnistuneet Jäljissä tasapainottamaan myyttisen slaavilaisen ilmapiirin ja nordic noir -tyylisen murhatutkimuksen. Elokuva ei paljasta korttejaan, vaan leikittelee mahdollisuuksien runsaudella loppuun asti. Hollandin kokemus lukuisten televisiosarjojen ohjissa pitää tutkimuspuolen liikkeellä, kun elokuvallinen ura tuntuu vaikuttaneen tyyliin ja teemojen valintaan. Erityisesti Salatun puutarhan (1993) kuvaus luonnosta parantavana ja virheitä korjaavana myyttisenä henkenä elää Jäljissä vahvana.
Jäljet pohtii valtakoneiston toimimista pikkukylän näkökulmasta. Poliisi ja kirkko katsovat paikallisten toimia läpi sormiensa, koska kyse on vain eläimistä. Niiden kohtalot kuitenkin heijastuvat kaupungin sisäisissä valtarakenteissa, sillä myös naisia kohdellaan kuin saaliita. Turkiksiin puetut naiset ovat vankeja omissa kodeissaan tai heitä esitellään valloituksina muille miehille metsästyskerhon kellarissa. Heille vastakohdan tarjoaa omissa oloissaan viihtyvä Duszejko.
Duszejko on särmikäs nainen, joka ei alistu kylän metsästystä ylistävään ilmapiiriin. Rakkaiden koirien katoamisen jälkeen hän alkaa määrätietoisesti ilmoittaa metsästysrikokset poliisille paikoin jopa anarkistisella otteella. Eläinten ahdistus vaikuttaa häneen syvästi myötäelävänä ihmisenä. Ihmisten välinpitämättömyys ja julmuus eivät tunnu koskettavan muita, mutta Duszejko näkee kyläläisten synkät salaisuudet. Viehättävä romanssi ja huumori tarjoavat hyvää vastapainoa elokuvan synkälle tarinalle.
Jäljet on kauniisti kuvattu elokuva, jossa autojen valokeilat vilkkuvat yössä kuin eläinten silmät ja usvaisilla pelloilla liikkuvat kauriit tarkkailevat ympäristöä hiljaisina todistajina. Juoni sortuu välillä toistamaan itseään, mutta kulkee silti soljuvasti eteenpäin. Kärjistettyjen maailmojen yhteentörmäystä on kiinnostava seurata ja elokuvan musta huumori rytmittää hienosti murhamysteeriä.
Toimituskunnan keskiarvo: 4 / 3 henkilöä
Seuraava:
Atomic Blonde
Rytmikäs Atomic Blonde on enemmän pintaa kuin sisältöä – eikä edes yritä väittää muuta.
Edellinen: Valerian and the City of a Thousand Planets
The Fifth Element on edelleen paras Luc Bessonin tekemä Valerian-elokuva.