Mr. Jones valkokangas

Agnieszka Holland palaa varhaisemman uransa historiallisten aiheiden kuvaukseen elokuvalla Mr. Jones (2019), jossa reportteri Gareth Jones (James Norton) raportoi Ukrainassa 1930-luvun alussa vallinneesta Neuvostoliiton aiheuttamasta nälänhädästä, Holodomorista. Tarina alkaa ja palaa toistuvasti sille temaattista taustaa tarjoavaan George Orwellin (Joseph Mawle) Eläinten vallankumouksen (Animal Farm, 1945) kirjoitusprosessiin, jossa kirjailija toi esiin pettymyksensä Venäjän vallankumouksen luomaa sosialistista järjestelmää ja sen kansaa sortavia johtajia kohtaan.

Vaikka Orwellin teos ei ainoan ihmishahmonsa nimeä lukuun ottamatta liittynyt Jonesin vaiheisiin, näiden kahden kerronnan tason yhdistäminen palvelee tarinan yleistä tematiikkaa. Neuvostoliittoon Stalinia haastattelemaan saapuva kunnianhimoinen walesilainen entinen poliittinen virkamies ja journalisti Jones kokee neuvostoihmisten arjen rajoitteet henkilökohtaisesti saadessaan vihiä Ukrainassa vallitsevasta kollektivisointien aiheuttamasta nälänhädästä.

Elokuvan suhtautuminen historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin ei ole yksiselitteinen vaan yhdistelmä todellisia tapahtumia lehtijuttujen ja Jonesin kirjeiden pohjalta sekä vahvasti dramatisoituja hetkiä. Jonesin ja muiden vasemmistolaisten journalistien, kuten Ada Brooksin (Vanessa Kirby), asenteet muuttuvat, kun Neuvostoliiton työläisten paratiisin karu totuus paljastuu heille hieman suomalaisen Ikitien (2017) tavoin.

Useissa historiallisissa elokuvissa näytellyt Norton tekee vangitsevan roolin silloinkin, kun kerronta takkuilee. Hän esittää Jonesin kunnianhimoisena ja idealistisena toimittajana, joka pyrkii totuuden kertomiseen hinnalla millä hyvänsä. Hollandin elokuvan pääasiallisena sanomana on toimittajantyön eettisten arvojen korostaminen. Arvoiltaan ja mieltymyksiltään vastakohdan Jonesille tarjoaa Moskovan The New York Timesin johtaja Walter Duranty (yhden monista pahisrooleistaan tekevä Peter Sarsgaard), joka lehden sivuillaan kumosi Jonesin väitteet johtaen hänen alustavaan julkiseen tuomitsemiseensa.

Jonesin matkoilla ohitse kulkevat junat toimivat Neuvostovaltion ja sen kehityksen metaforana, jonka ajatuksen elokuva kumoaa lähes täydellisesti. Mr. Jonesin esittämät neuvostokansalaisten salakuuntelun ja tukahduttamisen teemat vertautuvat myös vahvasti nykyaikaan olematta päälle liimatun anakronistisia. Holland tekee historiallista elokuvaa varmalla otteella ja realistisiin puitteisiin on panostettu. Visuaalisesti mustan, valkoisen ja harmaan sävyinen väripaletti tuo esiin talvisen nälänhädän ankeuden. Elokuvassa hyödynnetään myös tyylillisesti neuvostoliittolaisille montaasielokuville kumartavien nopeutusten ja uutiskuvien käyttöä.

Pitkän matkan Suomen valkokankaille kulkenut ja elokuvasäätiön ohjelmistotuen avulla tänne lopulta päätynyt Mr. Jones sai maailman ensi-iltansa jo viime vuoden Berliinin elokuvajuhlilla. Elokuvaa myös lyhennetiin festivaaliversiostaan kahdellakymmenellä minuutilla, mikä saattoi olla sen rytmitykseen nähden oikea ratkaisu. Brittien kuvaamisesta Holland siirtyy seuraavassa elokuvassaan Charlatan (2020) kotimaansa Tšekkoslovakian historian käsittelyyn, missä toistuu poikkeuksellisen yksilön toiminta rautaesiripun takaisessa valvontayhteiskunnassa.