In America valkokangas

Kolme tähden elokuvat ovat tuskallisia elokuvan ystävälle. Se ei tunnu sanovan elokuvasta yhtään mitään, mutta joskus se on väistämätöntä. Sillä mitä voi arvostelija tehdä, jos kaksi tähteä on liian vähän ja neljä ehdottomasti liikaa? Silloin on vain tyydyttävä antamaan keskinkertaisen elokuvan leima niinkin onnistuneitten elokuvien, kuten My Left Foot -ohjaaja Jim Sheridanin In Americalle.

In America on Sheridanille ominainen sentimentaalinen kuvaus köyhistä lähtökohdista ponnistavista ihmisistä. Elokuva perustuu väljästi hänen omakohtaisiin kokemuksiin. Irlantilainen perhe, Paddy, Sarah, Christy ja Ariel, saapuvat Kanadan kautta New Yorkiin aloittamaan uutta elämää Irlannissa sattuneen tragedian jälkeen. Isä Johnny (Paddy Considine) on näyttelijä, äiti Sarah (Samantha Morton) opettaja ja tyttäret ala-asteikäisiä. Kuten arvata saattaa, koulutusta vastaavaa työtä on vaikea löytää ja perheen toimeentulo sen mukainen.

Tarina kerrotaan perheen esikoisen, Christyn, näkökulmasta käsin. Lapsinäkökulma toimii harvoin. Nyt se on välillä piinallinen, koska se kuorruttaa muutenkin sokerista tarinaa entisestään ja on välillä suorastaan motivoimaton. Ehkä tarinan kerronnan näkökulman vuoksi elokuvan roolihahmot ovat kovin stereotyyppisiä. Isä on surullinen mutta hauska, äiti väsynyt mutta uhrautuvainen, pikkusisko hullunkurinen ja alakerran musta mies, Mateo (Djimon Hounsou), eksoottisen pelottava.

Elokuvan juonesta on turha paljastaa sen enempää kuin että vastoinkäymisiä New Yorkissa on paljon. Oikeastaan ihan liiankin kanssa, koska se syö tarinan uskottavuutta. In Americalla on kuitenkin hetkensä pienissä arkisissa huumorin pilkahduksissa, kauniissa kuvauksessa ja joissakin näyttelijäsuorituksissa. Samantha Morton ei saanut turhaan Oscar-ehdokkuutta ja Bolgerin sisarukset näyttelevät perheen lapsia terhakkaasti. Sen sijaan Johnnyn suru hukkuu ylinäyttelemiseen ja Mateo pelkistyy hassusti puhuvaksi mustaksi villiksi.

In America jää tavanomaiseksi ja ylisentimentaaliseksi elokuvaksi, vaikka sillä olisi ollut mahdollisuuksia pienimuotoiseksi ja sympaattiseksi selviytymistarinaksi. Olisikohan elokuvan tapahtumat olleet isä ja tytär Sheridanille liian läheisiä, koska käsikirjoitusta olisi suonut karsittavan ronskilla kädellä. Niin turhan sotkuinen ja uskomattoman monipolvinen on perheen kohtaama ongelmavyyhti.