Kertojaäänten voimin

Arndt Pekurinen (1905–1941) on Suomen tunnetuimpia pasifisteja ja aseistakieltäytyjiä. Pekurisen aikanaan saama julkisuus vaikutti Suomen ensimmäisen siviilipalveluksen mahdollistavan lain säätämiseen 1931. Laki ei ollut voimassa sodan aikana ja Pekurinen joutui ehdottoman näkemyksensä takia teloitetuksi jatkosodassa 1941.

Ikuiseen rauhaanPekurisen tarina nousi uuteen tietoisuuteen, kun Erno Paasilinna kirjoitti miehen elämäkerran 1998. Sittemmin Pekurisesta on tehty näytelmä ja vireillä on ollut elokuvahankkeita, joista toistaiseksi ainoa toteutunut on Metsän tarinasta (2012) tunnetun Ville Suhosen käsikirjoittama ja ohjaama dokumentti Ikuiseen rauhaan (2021).

Suhosen dokumentti ei toteutukseltaan ole tavanomaisin. Historialliset ja varsinkin sota-aiheisiin liittyvät dokumentit on tavattu täyttäää asiantuntijahaastatteluilla, joiden väliin leikataan arkistomateriaaleja. Puhuvien päiden sijaan Suhonen on lähestynyt aihettaan tarinallisemmin ja elokuvallisemmin. Pekurisen elämänvaiheet käydään läpi haastatteluista, kirjeistä ja muisteloista laadituilla kertojaäänillä. Keskeiset ovat Pekurisen, hänen vaimonsa ja tyttärensä äänet, joina kuullaan Joonas Saartamoa, Elena Leeveä ja Vilma Melasniemeä.

Kertojaäänin kerrottu tarina on kuvitettu vanhoilla valokuvilla ja filminpätkillä, joita on täydennetty dokumenttia varten kuvatulla kuvamateriaalilla. Kyse ei ole jenkkityylisistä dramatisoinneista vaan vanhojen arkistomateriaalien kuvallisesta täydentämisestä.

Ikuiseen rauhaanKokonaisuus on toimiva. Painopiste dokumentin etenemisessä on ennen kaikkea äänessä, jopa siinä määrin, että dokumentti saattaisi toimia vain kuunneltunakin. Vanha kuvamateriaali on toki kiinnostavaa, sillä se tarjoaa monin paikoin kiehtovan ikkunan menneisyyteen, ja silloin elettyyn arkeen.

Dokumentin materiaali on kuitenkin rajallista, mikä tekee siitä visuaalisesti melko staattisen. Elokuvan ote onkin paljolti riippuvainen katsojan kiinnostuksesta aihetta ja ylipäätään historiaa kohtaan.

Materiaalin rajallisuudella on merkityksensä myös dokumentin sisältöön. Vastaamatta jää olennaisia ydinkysymyksiä. Pekurisen ideologian ehdottomuuden syyt eivät selity. Tämä ei niinkään johdu dokumentista tai sen toteutuksesta vaan siitä, että käytössä ollut materiaali ei ole tarjonnut vastauksia. Dokumentti jää materiaalinsa vangiksi. Fiktioelokuvassa Pekurisen toimille olisi saatettu löytää ymmärrettäviä motiiveja taiteellisen tulkinnan kautta, mutta dokumentissa ei ole tätä mahdollisuutta.

Ikuiseen rauhaanJa Pekurisen ideologia oli ehdotonta. Mies tiesi kohtalonsa, mutta piti näkemyksistään kiinni vaikka kotona odotti perhe, vaimo ja kaksi lasta, joille hän oli ollut ilmeisen hyvä ja rakastava isä. Ideologian meneminen perheen edelle kaipaisi jotakin, joka tekisi siitä ymmärrettävän valinnan. Tähän Suhonen ei dokumentillaan kykene vastamaan.

Pekurisen perimmäisten motiivien ohella myös yhteiskunnan varsin voimakas suhtautuminen häneen jää hieman heikoille perustuksille. Ajan yhteiskuntaa, maailman tilannetta ja vallinneita arvomaailmoja ja näkemyksiä olisi voitu avata enemmän. Tähän olisi ehkä tarvittu sitä asiantuntijoiden aukiselittämistä, mitä dokumentissa ei ole. Sen sijaan luotetaan katsojan historian tuntemukseen ja kykyyn hahmottaa silloin vallinneita yhteiskunnallisia olosuhteita.

Ikuiseen rauhaanSe on varsin paljon vaadittu, sillä käsitys Suomen historiasta ja sodasta on ollut varsin voimakkaassakin muutoksessa tällä vuosituhannella. Menneiden vuosikymmenien historiakäsitys kollektiivisesti yhteen hiileen puhaltavasta Suomen kansasta on 2000-luvulla monipuolistunut historiantutkimuksen laajentaessa kuvaa menneisyydestämme. Tämä moniäänisyys konkretisoituu myös Suhosen dokumentissa, kun Pekurisen viime hetkistä ja teloituksesta kerrotaan eri silminnäkijöiden kertomana. Historia on aina näkökulmia ja tulkintoja, ja mitä enemmän niitä on, sitä lähemmäs menneisyyttä päästään.

Siksi Ikuiseen rauhaan on arvokas dokumenttielokuva, sillä se tuo tarvittavaa moniäänisyyttä historiakäsitykseemme valottaessaan rauhan aatteen menneisyyttä ja sen eteen tehtyjä asioita. Eikä aiheen ajankohtaisuus maailman mittakaavassa ole kadonnut minnekään.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3 / 2 henkilöä