Viel’ ystävät, viel’ yksi ryntäys
Paljon voi muuttua muutamassa vuodessa. Kun ensimmäinen Guardians of the Galaxy -elokuva ilmestyi vuonna 2014, siinä seikkailevat sankarit olivat lähes marginaalisia ja outoja kaikille muille paitsi kovimmille Marvel-tietäjille. Kuten tuolloin kirjoitin, niin scifiseikkailuihin lähdettiin ”täysin tuntemattoman ja marginaalisen porukan matkassa”. Ohjaaja James Gunn oli lähes yhtä tuntematon, vain pari pienimuotoista elokuvaa kuten supersankarisatiiri Superin (2010) ohjannut jokerikortti.
Marvelille koko hanke oli iso riski, joka kannatti. Yhdeksän vuotta ensiesiintymisestään Galaksin Vartijat ovat kymmenien miljoonien ihmisten tuntema, kahden aiemman elokuvan myötä yli 1650 miljoonaa dollaria lippuluukuilla kahminut mammutti.
MCU-elokuvasarjan alkuvaiheissa tuottaja Kevin Feige otti selvästi enemmän luovia riskejä. Nykyisellään MCU on vaarassa jähmettyä instituutioksi, jossa tv-puolella voidaan tehdä kokeiluja, mutta teatterielokuvissa pelataan varman päälle. Tällöin päädytään ammattitaitoisesti toteutettuihin mutta rakenteellisesti tylsiin lopputuloksiin kuten Black Panther: Wakanda Forever tai kolmas Ant-Man. Tai Guardians of the Galaxy vol. 3, MCU-elokuva numero 32.
Tarina jatkuu edellisestä, Disney Plussalla esitetystä jouluspesiaalista, jossa paljastui Tähtilordi Peter Quillin (Chris Pratt) ja Mantiksen (Pom Klementieff) olevan puolisisaruksia. Tällä ei suurempaa merkitystä ole, joten elokuvasta pääsee hyvin kärryille, vaikkei olisi vielä myynyt sieluaan Disneylle ja tilannut Plussaa. Toisin on ollut monen uudemman MCU-elokuvan kohdalla, joista on vaikea hahmottaa kokonaisuutta ilman MCU-televisiosarjojen läpikatselua.
Edellisestä osasta on tasan kuusi vuotta. Jatkoa olisi tullut kenties aiemminkin, ellei Disney olisi sortunut ohjaaja-käsikirjoittaja Gunnin kohdalla nykyiseen helmasyntiinsä eli woke- ja cancel-vitsausten edessä ylireagointiin ja epäaidon oloiseen kilven kiillottamiseen. Gunn kun sai välillä kenkää Marvelilta sillä perusteella, että hän oli kirjoittanut vuosikymmen aiemmin pari surkeaa vitsiä internetiin. Gunn palkattiin myöhemmin takaisin, mutta väliaikana hän ehti työskentelemään ansiokkaasti Marvelin kilpailijalla DC:llä ja on nyt siirtynyt DC-elokuvauniversumin pomoksi.
Kolmas Guardians jää Gunnin joutsenlauluksi Marvelilla. Edessä on myös Galaksin Vartijoiden viimeinen seikkailu yhdessä, ainakin tällä erää ja tällä kokoonpanolla. Juonentynkä on simppeli. Raketti-pesukarhu (Bradley Cooper) on haavoittunut kuolemanvakavasti, ja ainoa parannuskeino on hirviömäisellä hullulla tiedemiehellä, eläimillä ja elämillä julmia kokeita tekevällä Suurella Kehittäjällä (Chukwudi Iwuji). Suuri Kehittäjä on myös alun perin vastuussa Raketin muuntamisesta tavallisesta eläimestä tietoiseksi hybridiksi.
Jos Gunn olisi malttanut keskittyä puhtaammin Raketin taustatarinaan ja Raketin pitämiseen tarinan fokuksena, olisi kolmos-Guardianista voinut tulla edeltäjiensä veroinen tai ne ylittävä elokuva. Nytkin kaikki kohtaukset, joissa käsitellään Raketin syntyä ja hänen hellyttävän traagisia eläinkohtalotovereitaan ovat erittäin tunteellisesti ladattuja ja pakahduttavia. Avoimet vertaukset turhiin ja raakoihin eläinkokeisiin saavat eläytymään mukaan Raketin tuskaan ja syventävät hahmoa merkittävästi.
Gunnin käsikirjoittama tarina kuitenkin rönsyilee valtavasti sekä lukuisten sivujuonien osalta että tarinan sävyerojen osalta. Välillä pyritään kepeään läpänheittoon ja komediaan, välillä tapahtuu planetaarinen kansanmurha. Sitten taas vitsaillaan, mutta paikoin kovin kankeasti. Hahmojen käytösmallit eivät myöskään pysy koherentteina. Alussa on kovin tärkeää, ettei vastustajia vain tapeta. Loppupuolella Vartijat kuitenkin laittavat väkeä kylmäksi kuin Simo Häyhä ryssiä Talvisodassa sillä erolla, ettei Disney-elokuvassa saa näkyä veripisaraakaan. Samalla taustalla soi pliisuhko aikuisrokki ja -poppi.
James Gunnille on Taika Waititin kanssa yhteistä retronostalgiset soundtrackit tarinoiden taustalla. Edellisten Guardians-elokuvien vanhat hitit tukivat paremmin tarinankulkua, nyt kappaleet jäävät lähinnä toiminta- ja taistelukohtausten taustamuzakiksi. Ainoastaan Rainbowin Since You Been Gone osuu askelmerkeissä kohdalleen.
Urheilutermein Gunn tähtää ja osuu sarjataulukon keskivaiheille tulokseen, joka on ihan riittävä, muttei täysin tyydyttävä. Fiaskoa ei ole käsissä, mutta ei myöskään mitalisijoja. James Gunnin matka Galaksin Vartijoiden parissa on nyt kuljettu, ja nähtäväksi jää luovuttaako Kevin Feige ohjakset vielä jollekin muulle yrittäjälle. Lopputekstien mukaan ainakin Peter Quillin taival jatkuu tulevissa MCU-teoksissa.
Toimituskunnan keskiarvo: 2 / 2 henkilöä
Seuraava:
Muistan sinut, Pariisi
Pariisin terrori-iskujen jälkeensä jättämää posttraumaattista stressihäiriötä käsittelevä draama jää tyhjäkäynnille.
Edellinen: Kukaan ei katso sinua silmiin
Kukaan ei katso sinua silmiin on pieni helmi, jonka ohjaajan seuraavia töitä jää mielenkiinnolla odottamaan.