Gods of Egypt valkokangas

Maksimalistinen elkuvailmaisu on ollut valokeilassa kuluneiden viikkojen aikana. Aluksi teattereihin tuli murskakritiikein siunattu Batman v Superman: Dawn of Justice, jonka ohjaajana hääri räjähdyksistä ja väkivallasta humaltunut Zack Snyder. Nyt samoilla linjoilla jatkaa mytologiapaukuttelu Gods of Egypt.

Australialaisohjaaja Alex Proyasin uusin elokuva on turboahdettua tehosteviihdettä, jonka viisarit pomppivat jatkuvasti ääripäässä. Titaanisten jumalhahmojen valtapelistä kertova spektaakkeliseikkailu on umpityperä ja sisällöltään paperinohut tuhosirkus. Se on myös kovin nautittava sellainen.

Luvatun hallitsijan Horuksen (Nikolaj Coster-Waldau) ja tämän katkeroituneen vallananastajaeno Sethin (Gerard Butler) välinen nokkapokka sekoittaa yhteen Egyptin mytologiaa, Raamatun veljeskateutta ja Shakespearen sukukärhämöintiä. Tavallisen ihmisen ruumiillistumana on pikkuvaras Bek (Brenton Thwaites) joka lyöttäytyy Horuksen kanssa yhteen palauttaakseen tälle vallan kahvan ja pelastaakseen mielittynsä (Courtney Eaton) kuoleman porteilta.

Elokuvien populaarilaarista lainaava teos on mikstuura 2010-luvun mytologiaelokuvia, seikkailukomedioita ja supersankarifantasiaa. Toimintakohtausten rytmittämä kerronta korostaa kokonaisuuden videopelimäistä luonnetta. Päähenkilöiden eteen heitellään toinen toistaan pahempia pomovastustajia ja kolmimetriset jumalolennot transformoituvat taistelun keskellä metallisiksi eläinhahmoiksi. Kaksikkoa jahtaava Seth listii muita jumalia matkansa aikana keräten mukaan heidän erikoiskykyjään. Parhaimpina hetkinään Gods of Egypt voisikin olla God of War.

Proyas ei säästele panoksiaan. Kaikki on lyöty niin koreasti yli, että viriilin toimintarymistelyn keskellä viihtyy väkisinkin. Itsetietoinen elokuva ei ota mitään turhan vakavasti, mikä kaikessa tahallisuudessaan ja tahattomuudessaan tekee siitä nautittavan koomisen. Näyttelijäntyö ampuu reilusti yli maalitaulun ja dialogin kankeaa pateettisuutta ei edes yritetä peitellä. Mitään pysyvää merkitystä ohjaaja ei kuitenkaan saa elokuvaansa ladattua. Lopun lässytykset tasapuolistuneesta monarkiasta kaikuvat kuuroille korville eikä ihmishahmojen kylmästä romanssista välitä elokuvan aikana tuon taivaallista.

Elokuvassa suureellinen ilottelu pyyhkii realismilla lattiaa ja uskottavuus on kirosana. Kokonaisuus ei edes yritä perustua mihinkään todelliseen tai olemassa olleeseen. Monimutkaiset mekaaniset laitteet ja kehittyneet koneistot sijaitsevat rinta rinnan pyramidien ja obeliskien rinnalla samalla kun jumalhahmot kävelevät tavallisen kansan keskuudessa. Lopputulos on viehättävän löylynlyömää mytologiaoopperaa Titaanien taistelun (2010) ja Skorpionikuninkaan (2002) tavoin.

Eurooppalaisista ja australialaisista näyttelijöistä pääosin koostuva roolikattaus herätti odotetusti kohua jo ennen elokuvan ensi-iltaa. Sama tapahtui muutama vuosi aiemmin Ridley Scottin Exodus: Gods and Kings -elokuvan kohdalla. Gods of Egyptin fantasiamaisen epätodellisuuden taakse on helppo kätkeytyä kritiikkiä pakoon, mutta valkopesty lopputulos silti heijastelee amerikkalaisen elokuvatuotannon rasistisia syväjuuria. Suuren rahan mytologiaspektaakkelit ovat läpi historian kärsineet naurettavasta valkokeskeisyydestä, joten on enemmän kuin aiheellista, että tämä traditio kyseenalaistetaan, vaikka elokuvassa ei mistään todellisuuden representaatiosta olisikaan kyse.

Gods of Egypt on iso ja typerä. Se myös lytättiin täysin kriitikoiden toimesta Yhdysvaltojen ensi-iltakierroksella. Elokuvan sanottiin kuvastavan Proyasin ohjausuran taantumaa, mutta todellisuudessa hän on aina ollut tuotannoiltaan epätasainen. Jopa miehen nykyisin lämpimästi muisteltu esikoistyö The Crow (1994) on hapuileva keskinkertaisuus, jonka muistettavinta antia on päätähden kuolema ja aikakaudelle tyypillinen goottiestetiikka. Gods of Egypt ei taiteellisessa mielessä sen kummempia hatunnostoja ansaitse, mutta täyshölmön ja vilpittömän lapsellisen kokonaisuuden viihdearvot ovat korkeat. Tässä suhteessa se heijastelee ohjaajaansa, joka vastasi elokuvan kritiikkeihin käynnistämällä itkupotkuraivarit Facebookissa.