Heilutaan!
Nykyään kaikki tuntuu olevan jo keksitty. Kokonaan ensimmäisestä persoonasta kuvaaminen saattaa tuntua tavallisesta katsojasta aivan omaperäiseltä, mutta sitäkin on kokeiltu jo monia kertoja, viime vuosina ainakin Gaspar Noén teennäisessä tirkistelymelodraamassa Enter the Void (2009). Tämän vuoksi Hardcoren (myös nimellä Hardcore Henry) alkuajatus ei juuri innosta. Venäläisestä punkbändistä tunnettu esikoisohjaaja Ilja Naišuller on onnistunut kuitenkin siinä, missä harva kokeilulle perustuva elokuva onnistuu: puhaltamaan siihen henkeä ja juonen, jota jaksaa seurata.
Vaikka melko hölmöhän se juoni on. Henryksi kutsuttu mies herää laboratoriosta ilman toista kättänsä ja jalkaansa. Henryn vaimoksi itseään kutsuva tohtori Estelle (Haley Bennett) tekee hänestä kyborgin, jolle tulee äkkilähtö gangsteri Akanin (Danila Kozlovski) joukkojen vyöryessä sisään. Henry tekee pakkolaskun Venäjälle, jossa hänen apunaan on hyperaktiivinen Jimmy (Sharlto Copley). Enempää juonesta ei kannata kertoakaan, sillä se on sarja juoksentelua ympäriinsä, kahjon ylilyötyä toimintaa ja niin huonoa läppää, että se joskus jopa naurattaa.
Tarinan osalta alkuidea lupaa hyvää, mutta kokeellinen idea ei. Pelimaailmasta kopioitu ensimmäisen persoonan näkökulma ei toimi läheskään niin hyvin elokuvassa, sillä siitä puuttuu tärkein elementti, interaktiivisuus, joka tekee pelaamisesta niin mielenkiintoista. Alun perusteella mielen valtaa ajatus häpeilemättömästä peliharrastajien vikittelystä elokuvalla, jonka juonen voi typistää ajatukseen ”juokse pakoon ja ammu”.
Hardcoren juoni on lähtökohtaisesti erilaisista kliseistä kokoon kyhätty hölmö sekoitus. Siksi se toimiikin niin hyvin. Elokuva tiedostaa tyylilajinsa konventiot ja ylilyö niitä sopivassa määrin. Väkivalta on rajua, mutta viihdyttävää ja kivan veristä, mikä varmasti vetoaa kohdeyleisöön. Aivan splatter-meininkiin ei ylletä, mutta elokuva tyydyttänee niitä, joita amerikkalainen PG-13-lässyttelyväkivalta ei miellytä.
Naišuller näyttää tietävän, mikä vaivaa suurinta osaa toimintaelokuvista, eli toimintakohtausten kliinisyys. Tätä ehkäistään maiseman vaihdolla viiden minuutin välein ja päättömällä ryntäilyllä paikasta toiseen. Loppua kohden toiminta vain kiihtyy ja on suoraan verrannollinen ruumiiden ja räjähtelevien päiden määrään. Näin katsojan mielenkiinto pysyy yllä, vaikka kuvaustyylistä johtuen toimintakohtaukset eivät aina viihdytä niin paljon kuin vakaampi kameratyöskentely voisi. Tosin kamera on yllättävänkin vakaa, eikä aiheuta pahoinvointia edes herkkävatsaisessa kriitikossa.
Alun herättämä epäusko kääntyy hitaasti myönteiseksi yllätykseksi kokeilunhaluisuuden osalta. On aivan perusteltua kysyä, olisiko elokuva ollut yhtä hyvä tai jopa parempi, jos se olisi kuvattu perinteisesti, mutta elokuva välttää jo suurimman sudenkuopan todistaessaan, ettei kokeellisuus ainakaan haittaa.
Tämän lisäksi elokuva onnistuu viihdyttämään älyvapaudellaan, ja jo tämä nostaa sen useimpien ryppyotsaisten räiskintäelokuvien yläpuolelle. Henry ei ole tyypillinen toimintaelokuvien machomies, vaan muita sokeasti seuraava tappokone, täydellisen sotilaan prototyyppi. Dystooppisia yhteiskunnallis-poliittisia ulottuvuuksiakin elokuvasta voi löytää, mutta ne voi halutessaan jättää sikseen ja nauttia pelkästä räiskinnästä.
Rajoitettu peliasetelma aiheuttaa väistämättä ongelmia elokuvalliselle ilmaisulle, mutta ainakin se jää tyylillisenä kokeiluna mieleen. Vasta asenne luo elokuvan: on vaikea olla pitämättä elokuvasta, jossa toimintakohtauksen taustalla kuullaan Queenia. Se jos mikä on hardcorea.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 2 henkilöä
Seuraava:
Kirsikkapuiden alla
Japanilaiselokuvassa sielua hoidetaan ruoanlaitolla.
Edellinen: Gods of Egypt
Alex Proyasin löylynlyömä mytologiaooppera on iso ja typerä, mutta myös erittäin viihdyttävä.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta