Focus valkokangas

Will Smithin tähdittämää Focusta voisi kuvailla genre-väliinputoajaksi. Nimestään huolimatta elokuva ei tahdo keskittyä noudattamaan minkään tyylilajin logiikkaa. Elokuva tapailee tyylilajista toiseen sinkoillen niin draamaa kuin rikoselokuvaakin, mutta näyttäytyy pohjimmiltaan rakkaustarinana kahden konnan välillä.

Nicky Spurgeon (Smith) on kolmannen polven ammattihuijari, jonka miljoonavoittoinen näpistelybisnes kukoistaa. Tarina saa alkunsa kun nuori ja kaunis Jess Barrett ottaa epäonnisen huijausyrityksensä kohteeksi juuri Nickyn. Jess saa Nickyn taivuteltua ottamaan hänet siipiensä suojaan osaksi tämän luotsaamaansa varastelurinkiä.

Juoni rakentuu muutaman eri miljöön ja niiden synnyttämien tapahtumaketjujen varaan. Ensimmäinen huijausten sarja tapahtuu New Orleansissa, minkä jälkeen siirrytään muutaman vuoden päähän Buenos Airesiin. Tarina etenee viivyttelevällä temmolla ladaten jännitystä kunkin miljöön tapahtumien loppua kohti. Näyttävät ympäristöt ja kauniit ihmiset eivät kuitenkaan yksinään riitä kannattelemaan juonta kunnon huijarielokuvan mittoihin.

Huijarielokuva saa parhaillaan katsojansa eläytymään ja tulemaan huijatuksi siinä missä tarinan hahmotkin, mutta Focus ei yksinkertaistetulla juonellaan tässä onnistu. Katsojaystävällinen kertomus keskittyy siinä määrin päähenkilöiden keskeisen kemian kiemuroihin, että varsinaiset huijaukset jäävät varsin laimeiksi kovasta yrityksestä huolimatta. Yllätysmomenteille rakennettu käsikirjoitus kompastuu romanttisen komedian ennalta-arvattavuuteen.

Margot Robbien näyttelemä Jess on huijari-Nickyn pään pyörälle saava ”femme fatale”, jonka todellinen kohtalokkuus jää varsin hatariin kantimiin. Jessin hahmon kaari on muutamia lapsuusviittauksia lukuun ottamatta täysin vajavainen. The Wolf of Wall Streetissa (2013) loistaneen Robbien näyttelijäntaidot ovat Focuksessa sivuseikka, sillä Jessin asema elokuvassa on lähinnä silmäniloa tuottava koriste.

Stereotyypittelyn keinoin luotu hauskuus ei jaksa naurattaa alkua pidemmälle. Lihava persialainen IT-nero ärtyvine suolineen ja uhkapeliaddiktoitunut vinksahtanut aasialainen ovat vasta alkusoittoa verrattaessa bimboblondin naispääosan suorastaan alentavalle esitystavalle. Siinä missä miehet tekevät miljoonarötöksiä, käytetään Jessiä ”sokeana hiirenä” monimutkaisten huijausten ytimessä. Viimeistään lopetus latistaa naisesta viimeisetkin femme fatalen rippeet. Kimaltaviin esineisiin kiintynyt, tunteidensa johdateltavissa oleva nainen on suurten opetusten jälkeenkin vain taskuvaras, jonka suurin saavutus on miesten viettelyn jalon taidon omaksuminen.