Focus kotikatsomo

Will Smithin tähdittämä huijaridraama Focus käynnistyy, kun Nicky (Smith) törmää näennäisen sattumalta aloittelevaan huijariin Jessiin (Margot Robbie). Nicky on alan ansioitunut veteraani, joka hallitsee kaikki kikat, ja päättää opettaa vasta uraansa aloittelevalle Jessille, miten homma hoidetaan ammattitaitoisen huijarijengin toimesta kunnialla kotiin. Katu on ammattilaisille työpaikka, josta kerätään pesämuna isoja keikkoja varten. New Orleansissa toteutettu katuvaras-show sujuukin tarkan koreografian tahdissa kuin tanssi.

Jess alkaa päästä jyvälle siitä, kuinka todelliset ammattilaiset asian hoitavat. Jackpot räjäytetään kuitenkin Super Bowlissa, jossa lyödään vetoa korkeilla panoksilla, ja manipuloidaan raharikas luopumaan suuresta kasasta käteistä. Jessillä on tässä huijauksessa rooli, josta hän ei itsekään etukäteen tiedä.

Pariskunnan välille syntyy romanttinen suhde, mutta Nicky ei ole valmis sitoutumaan, ja jättää Jessin yllättäen tien poskeen. Jess ei tietenkään moisesta kylmäkiskoisuudesta varsinaisesti pidä ja kokee tulleensa hyväksikäytetyksi. Kolme vuotta myöhemmin pariskunta tapaa jälleen, tällä kertaa Buenos Airesissa. Jess on löytänyt uuden poikaystävän, joka sattuu olemaan Nickyn seuraavan operaation pääkohde. Garriga (Rodrigo Santoro, tulevan Ben-Hur-filmatisoinnin Jeesus) omistaa kilpa-autoilun maailmassa himoitun uudenlaisen bensiinisekoituksen, jonka avulla hän uskoo oman tallinsa voittavan. Salaisuutta varjellaan tietysti visusti ja keinoja kaihtamatta.

Glenn Ficarra ja John Requa ovat käsikirjoittaneet ja ohjanneet sujuvan ja viihdyttävän elokuvan, mutta lievä hidastempoisuus ja ennalta arvattavuus syövät tehoja. Mentalistien televisiostakin tutut kikat on katsottu tarkkaan, mutta parin huijausjuonen lisäksi juuri muuta ei sitten olekaan tarjolla, paitsi tietenkin ilmeisen pakollista väkivaltaa. Elokuva olisi saattanut toimia paremmin toiseen aikaan ja paikkaan sijoitettuna, vaikkapa ultracoolina 1960-luvun herrasmiesvaras-tyyppisenä retroiluna.

Hieman hämmentävä on kohtaus, jossa Nokian tuotemerkki oikein hierotaan katsojan naamaan, jotta varmasti näkyisi ja jäisi mieleen. Onko tämä ironinen silmänisku elokuvien tuotesijoittelun suuntaan, muistutus siitä, että mainokset aivopesevät meitä koko ajan luvallisesti kaikkialla? En tiedä, mutta hieman omituinen jälkimaku kohtauksesta jää, eikä mielikuva Nokiasta ainakaan parempaan päin värähdä.

Elokuvan pääparin kemiat eivät tunnu kohtaavan romanttisessa mielessä, enkä voinut olla elokuvaa katsoessani miettimättä, pitikö romanttinen veivaus liittää tähänkin elokuvaan ja vieläpä näin tökerösti? Ainakin olisi kannattanut miettiä rohkeampia juoniratkaisuja, joissa romanttisen rakkauden kuviot olisivat nivoutuneet sujuvasti osaksi katsojan huiputtamista ja toimineet paremmin juonen hyväksi. Nyt homma jää puolitiehen, eikä konventioiden rikkomisesta uskalleta edes uneksia.

Focuksen fokus ei ole oikein kohdallaan. Kelpo viihdettä, ja joskus sekin riittää aivan mainiosti, mutta näistä aineksista olisi voinut keittää paljon maittavammankin sopan.