Hall Pass - lupa rellestää valkokangas

Hall Pass – lupa rellestää ei ole ollenkaan niin railakas elokuva kuin mainokset antavat ymmärtää. Kaksi keski-ikäistä miestä saa vaimoiltaan luvan viettää poikamieselämää viikon ajan, vailla mitään velvoitteita ja vastuuta. Näin miesten luulot omasta viennistään asettuisivat realistiselle tasolle ja kotielämä maistuisi paremmin, tapahtuipa mitään tai ei.

Koska elokuva on Farrellyn veljesten ohjaama (Sekaisin Marista, Me kaksi ja Irene), se sisältää paikoitellen varsin räävitöntä ja skatologista huumoria. Mutta asenteiltaan elokuva on kiltti ja vanhanaikainen liiankin kanssa. Mitään todella pahaa ei tapahdu ja lopussa tosirakkaus voittaa. Status quo säilyy – alussa Owen Wilson ja Jason Sudeikis ovat kilttejä aviomiehiä, ja niin ovat lopussakin. Elokuva yrittää väittää, että miehet tajuavat jotain itsestään, mutta se on katsojan huijaamista. Ongelma ei ole siinä, että elokuva on konservatiivinen, vaan siinä, ettei se edes yritä perustella asenteitaan mitenkään.

Hall Pass – lupa rellestää on kyllä viihdyttävä keskiosansa takia. Kun ukkomiehet lähtevät baanalle, ovat tulokset vähemmän mairittelevia heidän kannaltaan. Huumori on räävittömyyden lisäksi osuvaa ja oivaltavaakin. Wilson ja Sudeikis ovat toimiva pääpari, ja sivuosassa miesten häntäheikkikaverina loistaa paremmin draamarooleista tunnettu Richard Jenkins. Vaimoina hääräävät Christina Applegate ja Konttori-sarjasta tunnettu Jenna Fischer. Heidän hahmonsa ovat järkeviä ja ymmärtäväisiä, minkä vuoksi koko rellestysluvan tarve elokuvassa on huteralla pohjalla.

Huteruutta alleviivaa vaimojen sivujuoni, mikä onnistuneessa käsikirjoituksessa heijastelisi pääparin tarinaa. Nyt vaimojen tarina ei ole hauska tai sisällä mitään johdonmukaista näkökulmaa tapahtumiin. Muutenkin tuntuu siltä, että tekijöiltä ovat ajatukset olleet vähissä etenkin loppua kohden, minkä he ovat korvanneet lisäämällä sekoiluhuumorin määrää. Loppuratkaisuun päädytään vailla sen kummempia dramaattisia käänteitä.

On positiivista, että elokuva yrittää olla muutakin kuin kokoelma sketsejä samasta aiheesta. Sekaisin Marista ja esimerkiksi Superbad (2007) osoittavat, että räävittömyys, suloisuus ja vetävä tarina sopivat vallan mainiosti samaan elokuvaan. Hall Pass on räävitön ja paikoin suloinenkin. Tarinakin on olemassa, mutta keskivertoa parempaa yhdistelmää eivät veljekset tällä kertaa ole saaneet aikaan.