Call Jane valkokangas

Amerikan Yhdysvallat 1960-luvun loppupuolella. Tai AmeriKKKa, kuten jotkin kotimaahansa pettyneet ihmiset saattoivat Yhdysvaltain nimen tuolloin kirjoittaa. Vähemmistöt kuten alkuperäiset amerikkalaiset, mustaihoiset ja meksikolaiset siirtotyöläiset alkavat vaatia oikeuksiaan ja tasa-arvoista kohtelua. Ja entäs sitten enemmistön oikeudet, se toinen sukupuoli? Hetkinen, mitä Simone de Beauvoir kirjoittaakaan ja mitä nuoret feministit sanovat?

1960-luvun loppua kohti tultaessa Yhdysvalloissa ja koko läntisessä maailmassa monet naiset (ja jotkin valistuneet miehetkin) alkoivat kyseenalaistaa kulttuuriin pesiytyneen sovinismin, naisten aseman ja yhteiskunnallisen panoksen vähättelyn, tytöttelyn. Paljon kysymyksiä, paljon vaatimuksia, vähän vastauksia, mutta ennen kaikkea enemmän tietoisuutta ja tiedostamista, ja sitä myötä enemmän jääräpäistä vastahankaa, muutosvastarintaa. Tämä näkyi myös television puolella Suomessakin erittäin suositussa Perhe on pahin (All in the Family) -sarjassa, jossa kaikkea vanhoillista ja taantumuksellista sai luvan edustaa perheen isä Archie Bunker.

Kukaan ei vielä ymmärtänyt huutaa Me Too julkisesti, mutta sen aika oli tuleva myöhemmin. Kehityskulku näytti menevän monessa asiassa positiiviseen, tiedostavampaan suuntaan. Kuten nyt vaikkapa aborttikysymys, josta Phyllis Nagyn ohjaama Call Jane kertoo. Hyvällä syyllä voi kysyä, miksi näistä samoista asioista jauhetaan yhä edelleen vuonna 2022 – ja vieläpä samoilla vanhakantaisilla raamatullisilla äänenpainoilla.

Call Jane on ohjaajan ensimmäinen varsinainen pitkä elokuva aiemman tv-elokuvan lisäksi. Nagy on aiemmin käsikirjoittanut hyvän vastaanoton saaneen Todd Hayesin ohjaaman elokuvan Carol (2015). Tositapahtumiin perustuva Call Jane sijoittuu vuoteen 1968, tapahtumapaikkana on Chicago, Illinois. Yhdysvaltain lähihistoriaa tuntevalle 1960-luvun loppupuolen tapahtumat näyttäytyvät jonain aivan muuna kuin siirappisen valheellisena hokemana rauhasta ja rakkaudesta, jotka olivat mahdollisimman kaukana 1960-luvun loppupuolen maailmasta. Jakolinjoja vedettiin urakalla, ja monet Amerikkaa nykyisinkin jakavat arvo- ja asiakysymykset periytyvät 1960-luvulta.

1960-luvun lopulla amerikkalainen kulttuurivallankumous tapahtuu joka puolella. Yhteiskunnan merkittävimpiä vaikuttajia murhataan tämän tästä, ja Vietnamin sota kiihtyy kiihtymistään, samalla kun sodanvastaiset protestit laajenevat ja muuttuvat yhä väkivaltaisemmiksi. Elokuussa 1968 Chicagon kadut muuttuvat taistelutantereeksi poliisiarmeijan ja kansalliskaartin toteuttaessa pormestari Daleyn sikaniskapolitiikkaa Demokraattisen puolueen kokouksen yhteydessä järjestettyjen mielenosoitusten tukahduttamisessa.

Koko maailma katsoo, huutavat nuoret protestoijat Chicagossa, kun verestä hurmioituneet poliisit antavat hipeille, jipeille ja mitä näitä onkaan isän kädestä niin että tuntuu. Nixonin hiljainen enemmistö aktivoituu loppuvuodesta vaaliuurnille, sillä Nixon lupaa laittaa kaaokselle stopin. Televisioista nähtynä touhu näyttää joidenkin vanhempien mielestä kuitenkin aika rumalta. Nuohan ovat hyvänen aika meidän lapsiamme, huomaa joku! Hurrikaanin silmässä on kuitenkin oudon tyventä ja seesteistä.

Call Janen päähenkilö Joy (Elizabeth Banks) on tyytyväinen keskiluokkainen kotiäiti Chicagon esikaupungissa. Hänellä on 15-vuotias tytär, joka on kunnollinen nuori eikä mikään hippi tai Yippie-rettelöitsijä, joka ei osaa olla kiitollinen siitä, mitä vanhemmat ovat uurastuksellaan ja uhrauksillaan hänelle valmiina pöytään kantaneet. Joyn aviopuoliso on hyvin ansaitseva lakimies, periamerikkalainen perheen elättäjä. Uskonnollisesta vakaumuksesta ei elokuvassa juuri puhuta, mutta se vaikuttaa taustalla arvoihin ja asenteisiin.

Mellakat tuntuvat olevan siellä jossain, Joy ei näytä oikein olevan selvillä siitä, miksi mellakoidaan ja keitä mielenosoittajat ovat. Omassa kuplassa on hyvä olla, kunnes kupla puhkeaa, kuten yleensä aina jossain vaiheessa käy. Joy saa tietää olevansa raskaana ja että raskaus voi vaarantaa hänen henkensä. Joy joutuu kohtaamaan amerikkalaisen naisen todellisuuden vuonna 1968. Onneksi hän ei sentään ole köyhä.

Joy huomaa hädän hetkellä, että autonomista aikuista ihmisyksilöä nimeltä Joy ei enää ole, vaikka hän olisi fyysisesti paikalla samassa huoneessa, jossa sairaalan johtokunnan sedät ratkovat moraalisia ja laillisia ongelmia. Abortin suhteen hänestä on tullut lakitekninen ongelma, pala lihaa jolle pitäisi tehdä jotain, tai olla tekemättä. Kohtaus muistuttaa Steven Spielbergin The Post -elokuvan (2017) kohtausta, jossa Meryl Streepin esittämän Washington Post -lehden omistajan on vaikea saada ääntään ja tahtoaan kuuluviin, kun tärkeät herrat pitävät kokousta lehden julkaisupolitiikasta. Epäoikeudenmukaisuuden tunne kouraisee syvältä.

Joy on toiminnan nainen. Jos osaa organisoida koulun myyjäiset ja pitää huushollin kunnossa, osaa myös hakea itselleen apua, kun yhteiskunta ympärillä hylkää ja pettää eikä aviomiehestäkään tunnu olevan apua. Laitonta tai ei, Joy päättää, että hänellä on oikeus elämään ja myös velvollisuus olla läsnä tyttärensä elämässä. Raskas päätös abortista on Joylle selvä.

Apuun tulee laittomia abortteja pulaan joutuneille naisille järjestävä ryhmä nimeltä Janes, johtajanaan lujatahtoinen Virginia (Sigourney Weaver). Yhteiskuntaa repivät ristiriidat ulottavat lonkeronsa myös ryhmän sisälle, mutta niistä selvitään, kun joku suostuu joustamaan johonkin suuntaan ja asioista voidaan keskustella yhdessä. Siinä yksi selkeä opetus amerikkalaisille, ja miksei muillekin.

Phyllis Nagy on ohjannut tasapainoisen ja ajankohtaisen elokuvan tärkeästä aiheesta, joka repii amerikkalaista yhteiskuntaa tehokkaasti kahtia yhä edelleen. Call Jane päättyy tunnelmiin, jossa ollaan jo 1970-luvulla ja järki tuntuu voittaneen aborttiasiassa. ”Roe vastaan Wade” oli Yhdysvaltain Korkeimman oikeuden vuonna 1973 antama päätös, jonka perusteella yksittäiset osavaltiot eivät enää voineet omalla lainsäädännöllään kieltää aborttia. Tähän asti Texas oli kieltänyt abortit siinä tapauksessa, että raskaus ei suoraan uhannut odottavan äidin henkeä. Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan tämä soti Yhdysvaltain perustuslakia vastaan. Historiallisesta päätöksestä tehtiin tv-elokuva Roe vs. Wade (1989), joka julkaistiin myös Suomessa vhs-kasetilla.