American Pie 2 valkokangas

American Pie oli raikkain teinikomedia aikoihin ja taatusti myös ensimmäinen, jossa kaksinaismoralistisessa Yhdysvalloissa puhuttiin nuorten seksistä ja seksuaalisuudesta pidäkkeettömästi. Siinä poikajoukko yritti ’"saada" keinolla millä hyvänsä. Se ensimmäisen osan ansioista.

Menestyksellisten elokuvien ongelma on tietenkin houkutus tehdä sama uudestaan. Tällä kertaa asiassa on onnistuttu turhankin hyvin. Ensimmäisen osan joukkio on raahattu mukaan elokuvaan, ja kaikki on tehty samalla tavalla. Jopa elokuvan rakenteet ovat identtiset. Päähenkilö joutuu aina välillä poikkeuksellisen noloihin tilanteisiin, ja lopulta on isot bileet, joissa kaikki ratkeaa - tavalla tai toisella. Tässä onkin elokuvan suurin ongelma. Se on aivan liian paljon samanlainen kuin edeltäjänsä. Nolot tarinat ovat itsessään erittäin hauskoja, mutta koko tarina on jo nähty.

Vanhat hahmot ovat kaikki ennallaan. Kokemattomuus on yhä Jimin (Jason Biggs) suurin ongelma. Hän on epävarma kyvyistään rakastajana, mikä onkin elokuvan juoni ja punainen lanka. Koko homma pitäisi saada kasaan ennen kuin paikalle ennättää unelmainen Nadia (Shannon Elizabeth).

Merkittävä parannus pissa-kakka-huumorin osastolla on kahden aikaisemman sivuhahmon nostaminen keskemmälle parrasvaloja. Soittonörtti Michellen (Alyson Hannigan) opetustavat seksin jalossa taidossa ovat omalaatuisuudessaan erinomaiset ja estottomat. Lisäksi viime elokuvaa tärkeämmässä roolissa on limanuljaska Stifler (Seann William Scott), joka saa koetella seksuaalisuutensa rajoja oikein kunnolla.

Yllätyksiä kaihtavalle American Pie 2 on erinomainen vaihtoehto, takuuvarmasti samaa tavaraa kuin ensimmäisessäkin osassa - ehkä hieman väljähtyneemmässä muodossa.