A Single Man valkokangas

Muotisuunnittelijana tunnettu Tom Ford tekee melkoisen tempun debytoidessaan elokuvaohjaajana. Christopher Isherwoodin romaaniin perustuva A Single Man on huoliteltu ja esteettinen kuvaus surutyötä tekevän, puolisonsa menettäneen miehen yhdestä päivästä.

Colin Firth esittää englanninkielen professoria George Falconeria. Ollaan 1960-luvun aurinkoisessa Los Angelesissa. Georgen päivät soljuvat toinen toistaan samanlaisina. Viikatut paidat odottavat laatikossa, luennot yliopistolla. Naapurin ydinperheen rasittava pikkupoika hyökkii arvattavasti jousipyssyllään. Georgen rakastettu Jim (Matthew Goode) on kuollut äskettäin auto-onnettomuudessa. George on lamaantunut surusta, eikä edes aio selviytyä siitä. Hänellä on muita suunnitelmia.

George kuvaa menetyksen tunnettaan kuin hukkumisena, ja tähän kuvaan elokuvassa palataan useasti. Takaumin muistellaan hetkiä Jimin kanssa kuudentoista yhdessäolon vuoden ajalta. George tapaa vanhaa ystäväänsä Charleya (Julianne Moore), joka täyttää tyhjyyden tunnettaan viinalla ja tupakalla, vaikka elämää olisi vielä elettävänä.

Elokuvassa yksi päivä kerrotaan olennaisten tapahtumien kautta. Kohtaukset ovat huolellisia, niissä ei kiirehditä eteenpäin. Kerronnassa on jopa esseistinen sävy. Silmät ovat hyvin keskeisessä osassa. Ford onnistuu luomaan kokonaisuuden, jossa yhdistyvät syvimmät tunteet ja kauneudentaju. Kauneuden rakastajan ammatti näkyy ehkä turhankin ilmiselvällä tavalla, lähes kaikki elokuvan ihmiset ovat naurettavan hyvännäköisiä.

A Single Man on täysin Colin Firthin elokuva. Firth on jokaisessa kohtauksessa, ja tekee säntillisen, älykkään, amerikkalaistuneen brittimiehen roolin fantastisesti. Häntä voisi katsella loputtomiin. Ei ihme, että Oscar-ehdokkuus napsahti tästä roolista. Vaikka Firth olisi muuten vahvoilla voittajaksi, niin mahtaako Oscar-akatemia suoda palkinnon homokuvaukselle kahtena vuonna peräkkäin? Viime vuonnahan pokaalin pokkasi Sean Penn Harvey Milkin homoaktivistiroolistaan.

Niin, poliittisuus vaikuttaa usein päätöksissä, mutta tätä elokuvaa se ei rasita. Homoutta ei politisoida, vaan se käsitetään yhdeksi rakkaussuhteeksi muiden joukossa. Tai kenties Kalifornian 60-lukulainen vapaamielisyys on politisointia itsessään? Sen verran aikalaisasenteet tuodaan mukaan, että George ei ole tervetullut Jimin hautajaisiin. Tilaisuus on näes vain perheelle. Mikä mureneminen Georgen silmistä välittyykään hänen kuullessaan tämän. A Single Man ei kuitenkaan sorru suureelliseen patetiaan, vaan seuraa tarkkasilmäisesti päähenkilönsä tuntemuksia.

Georgen hahmo on kiehtovasti luotu. Hän vaikuttaa olevan suosittu yliopistolla, naapurin rouvakin on vilpittömän ystävällinen, samoin kuin pankkineiti. Hänestä pidetään, koska hän on ystävällinen ja hyväkäytöksinen herramies. Silti se on vain ulkoista, ja sisällä olevaa myllerrystä ei kukaan huomaa. Georgen kärsimys on hiljaista ja yksinäisyys hallitsevaa. Georgen kirkassilmäinen opiskelija Kenny (Nicholas Hoult) kuitenkin muuttaa tilanteen. Hän lähestyy professoria, ja George saa pienen elämän sykäyksen nuoren miehen raikkaudesta. Heidän välillään oleva seksuaalinen jännite on samalla leikkisää ja suoraa, luontevaa ja odottavaa.

Esteettinen helmi elokuvassa on Georgen lasitalo, jossa hän asui ennen yhdessä Jimin kanssa. Siinä on jylhä mutta samalla kotoisa tunnelma. Ehkä se symbolisoi vapautta ja oikeutta olla sitä mitä on; homoutta ei piiloteta keskiluokkaisella, valkoisella alueella sälekaihtimien ja tukevien aitojen taakse.

Tuleepa mieleeni yllättävä vertailuesimerkki tuoreesta elokuvasta, jossa myös miestä on kohdannut suuri menetys. Pixarin Up-animaatiossa Carlin vaimon kuoltua Carl päättää aikansa surtuaan lähteä toteuttamaan heidän yhteistä unelmaansa Etelä-Amerikkaan. Hän on raihnainen vanhus joka kävelee tukikepin avulla, vaikka toki matkan lentääkin ilmapalloin kulkevalla talollaan. Keski-ikäinen George taas kävelee suruun kietoutuneena päivänsä läpi, vaikka löytääkin ilon pilkahdusta elämäänsä. Molemmat hahmot elävät kiinni menneessä, eivätkä uskalla päästää irti. Mutta miten eri tavoin voikaan ihminen päätöksensä tehtyään elämänsä kuluttaa.