Nocturnal Animals kotikatsomo

Tom Fordin ohjaaman ja käsikirjoittaman Yön eläimet -elokuvan avaavat hidastetut kuvat sairaalloisen ylipainoisista, alastomista naisista, jotka tanssivat ja heiluttavat tähtisadetikkuja ja lippuja samalla, kun heidän päällensä puhalletaan hopeista konfettia. Esitys osoittautuu osaksi taidenäyttelyä, mutta yhdysvaltojen liput ja naisten arvet jäävät kummittelemaan elokuvan taustalle.

Tarinallisesti Yön eläimien lähtökohtana on paketti, jonka taidegalleristi Susan Morrow (Amy Adams) saa vuosien hiljaisuuden jälkeen entiseltä aviomieheltään Edward Sheffieldiltä (Jake Gyllenhaal). Paketista paljastuu Susanille omistettu romaanikäsikirjoitus, joka vaikuttaa kertovan Tony-nimisestä miehestä (myös Jake Gyllenhaal), tämän perheestä ja siitä, miten heidän yöllinen ajomatkansa läpi Länsi-Texasin saa kammottavan käänteen. Tarinan yksityiskohdissa, hahmoissa ja asetelmissa on kuitenkin omituisen paljon yhtymäkohtia Susanin ja Edwardin nuoruuden avioliittoon.

Yön eläimet punoo Susanin nykyhetkestä, romaanikäsikirjoituksen tarinasta sekä Susanin ja Edwardin nuoruutta valottavista takaumista monitasoisen mutta sujuvan ja helposti seurattavan kokonaisuuden. Vaikka romaanin tarina saattaa olla trilleriksi muokattu vertauskuvallinen kertomus Susanin ja Edwardin parisuhteesta, elokuvana Yön eläimet on kiinnostunut epäonnistunutta avioliittoa laajemmista kysymyksistä.

Kuten osittain jo Fordin ensimmäisen elokuvan, A Single Manin (2009), myös Yön eläimien taustalla häilyy ennen muuta kysymys siitä, millaisia identiteettejä ja valintoja länsimainen ja erityisesti yhdysvaltalainen kulttuuri synnyttävät ja sallivat. Rikkaasta ja arvovaltaisesta suvusta tuleva Susan kieltää olevansa vanhempiensa kaltainen mutta on päätynyt lopulta tekemään suvulleen ja asemalleen sovinnaiset ratkaisut. Aviomies on vaihtunut kirjailijanurasta haaveilleesta Edwardista rikkaaseen liikemieheen ja unelma taiteen tekemisestä uraan taidekuraattorina. Kuraattorina Susan on ammattilikettäjä, jolle taide on itseilmaisusta irtautunutta ja teosten taiteelliset ansiot toissijaisia. Kuten kaikkea muutakin, myös taidetta mitataan sen saamalla huomiolla ja lopulta sen rahallisella arvolla.

Romaanikäsikirjoitusta seuraavien osuuksien voimakkaimmat jännitteet syntyvät sen keskushenkilöiden kyvyttömyydestä luopua kohteliaisuudesta ja sosiaalisten konventioiden seuraamisesta silloinkaan, kun muut eivät niitä selvästikään aio kunnioittaa. Vaikutelma muistuttaa parhaimmillaan jopa ohjaaja-käsikirjoittaja Michael Haneken tapaa paljastaa, miten helppo kohteliaisuutta ja sosiaalisia sääntöjä on hyväksikäyttää ja miten vaivattomasti pinnallinen sivistyneisyys on käännettävissä itseään vastaan.

Fordin ohjaus tai Yön eläimien maailmankuva ei kuitenkaan jaa Haneken ehdottomuutta tai armottomuutta. Toisin kuin Haneken elokuvien hahmoilla, Tonylla on mahdollisuus ainakin yrittää sovittaa kokemansa vääryys. Sovitus vain edellyttää omien uskomusten kyseenalaistamista ja yhteiskunnan sääntöjen ulkopuolelle astumista.

Tonyn tarinan väkivaltaisuus ja auringon kärventämä Texasin syrjäseutu muodostavat voimakkaan vastakohdan Susanin viileälle ja kolkolle nykytodellisuudelle, mutta siirtymät ja yksityiskohdat rinnastavat ja osoittavat yhteyksiä Susanin ja Tonyn maailmojen välillä. Tonyn kostotarinaa vasten Susan alkaa tarkastella omaa elämäänsä ja valintojaan.

Ovatko ratkaisumme lopulta omiamme, ja missä määrin vain päädymme seuraamaan edeltäneitä sukupolvia ja vallitsevia käsityksiä menestyksestä ja onnesta? Päättäväisille ja kunnianhimoisille varmin tie menestykseen on nuoruuden romanttisuuden ja kapinallisuuden vaihtaminen kypsään realismiin, vaikka tämä tarkoittaisi omien kykyjen ja mahdollisuuksien mitätöimistä ja todellisuuden passiivista hyväksymistä. Ja vaikka todellisuus olisi sairaalloisen ylipainoinen ja materialistinen kertakäyttökulttuuri.