High Fidelity valkokangas

Kolmikymppisen Robin (John Cusack) elämä pyörii, tässä järjestyksessä, vinyylilevyjen ja naissuhteiden ympärillä. Päivätyökseen mies pyörittää kahden sosiaalirajoitteisen työntekijän avulla heikosti menestyvää vinyyliin keskittyvää levykauppaa. Suurinta hupia on levyjen ja biisien listaaminen mitä erilaisimmiksi top-viitosiksi: parhaat a-puolen ykkösbiisit, parhaat kuolemaa käsittelevät laulut ja niin edelleen. Rob epäilee oppineensa onnettomaksi kuuntelemalla liian paljon sydänsuruista kertovaa pop-musiikkia. Hän on ilmiselvästi oikeassa. Rob hahmottaa kaiken olemisensa harrastus-ammattinsa kautta.

Tarina alkaa, kun tyttöystävä Laura (Iben Hjejle) lähtee kävelemään. Rob alkaa välittömästi listata kaikkien aikojen erojensa top-viitosta. Kostosta käy se, ettei Laura mukamas mahdu listalle. Sydänsuruun auttaa myös massiivisen levykokoelman uudelleenjärjestäminen. Ihmissuhdeneuvontaa Rob saa Bruce Springsteeniltä. Jätetty mies alkaa tutun kelailun siitä, miksi tulee aina jätetyksi. Suhde Lauraan ei ehkä olekaan vielä aivan tuhoon tuomittu, mutta jotain kasvua Robin fetisistiseen elämään tarvitaan.

High Fidelity perustuu englantilaisen Nick Hornbyn romaaniin, joka on suomennettu nimellä Uskollinen äänentoisto. Kirja tavoitti levyhullun itseriittoisen, ikuisesti esipuberteettisen fantasiamaailman riipaisevan hienovaraisella tavalla. Kuka tahansa tyttö lämpenee, kunhan paljastan hänelle sieluni alastomimmillaan, äänitän hänelle levyistäni kokoelmakasetin! Elämänkumppania valitessa ratkaisevinta on musiikkimaku. Kuka haluaisi rakastetun, jonka päässä soi herkkinä hetkinä joku Phil Collins? Levyt ovat luotettavampia ystäviä kuin kukaan ihminen. Musiikinrakastajalla on oltava emotionaalinen karkkipäivä koko ajan.

Allekirjoittaneen on vaikea katsoa britti Stephen Frearsin filmisovitusta ilman kirjallisia kahleita. Miinuksia ropisee heti alkumetreillä. Tapahtumat on siirretty Lontoosta Chicagoon. John Cusack on Robiksi aivan liian yksinkertaisen oloinen. Jälkimmäinen johtuu ennen kaikkea hämmästyttävän kömpelöstä tavasta korvata kirjan herkullinen sisäinen monologi suoralla puheella kameralle.

Frearsin elokuva on kauttaaltaan aika ulkokohtaisen oloinen. Elokuvassa on äärettömän vaikeaa kuvata sellaisia vähemmistöjä, joihin ei itse kuulu. Frears ja näyttelijäkaartinsa vaikuttavat ulkopuolisilta. Kuvatun elämäntavan nyanssit ovat hukassa. Henkilöt sortuvat ei-niin-tosiksi karikatyyreiksi. High Fidelity luisuu lopulta tavalliseksi hyvän soundtrackin, tiedättehän, säestämäksi kolkytjarisat-parisuhdekomediaksi.

Rakkaushupailuna High Fidelity menee kyllä mukiin. Robin säälittävät yhteydenotot entisiin tyttöystäviin ovat hykerryttävän noloja. Parisuhderintamalla tapahtuvien muutosten vaikutukset vanhempiin ja ystäväpiiriin on hahmoteltu ymmärryksellä. Huvittavia sivuhenkilöitä piisaa. Tim Robbins on Lauran uutena heilana Ianina juuri niin ka-ma-la kuin pitääkin, samoin Catherine Zeta-Jones Charliena, sinä tyttöystävistä legendaarisimpana. Ja levykaupan nössömpi apupoika Dick (Todd Louiso) on aika hellyttävä.