Victoria & Abdul valkokangas

Victoria & Abdul on risteyskohta ohjaaja Stephen Frearsin ja Judy Denchin urien taitospisteessä. Sen voi nähdä jatko-osana kuningatar Victorian edellisestä rakkaustarinasta John Maddenin elokuvassa Hänen majesteettinsa rouva Brown (1997), joka toi Judy Denchille hänen ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa. Toisaalta Frears on tutkinut yhtälailla The Queenissa (2006) monarkiaa kriisitilanteessa ja ajatusta hallitsijasta vankina edustustehtävien keskellä.

Leskikuningatar Victorian (Judy Dench) elämä on täynnä tylsiä juhlallisuuksia, joiden lomaan ainoan huvin tuo syöminen. Eräillä illallisilla hänen katseensa kohtaa juhlakolikon luovutusseremoniaan osallistuvan intialaispalvelijan Abdulin (Ali Fazal) kanssa ja etikettivirhe tuo uutta energiaa kuningattaren arkeen. Abdulin lyhyeksi tarkoitettu matka muuttuu kestoltaan määrittelemättömäksi ja hänen nousuaan yhteiskunnassa ei hovi pysty estämään.

Victorian ja Abdulin platonisesta ystävyyssuhteesta on tehty hyvin säyseä ja salonkikelpoinen tarina. Sen sävyissä on kaihoisan teiniromanssin tunnelmaa, mutta vaikka etikettiä rikotaankin, pysytään aina kunniallisuuden rajoissa. Frears aloittaa elokuvan Abdulin tarinalla, mutta muuttaa sen keskiötä pikkuhiljaa Victorian näkökulmaan, mikä tuo tahallista arvoituksellisuutta Abdulin tunteisiin. Heidän välillään vallitsee suoruus, jota Victoria ei hovissa muuten kohdannut. Tämä käytös ihastuttaa monarkkia, mutta saa tiukkojen sääntöjen mukaan elävän hovin raivoihinsa.

Kiinnostavimmillaan Victoria & Abdul on, kun se käsittelee suhdetta ulkopuolisten silmien kautta. Kaksikko on jatkuvan tarkkailun kohteena hovien edustajien salakuunnellessa heidän keskustelujaan ja yrittäessä keksiä keinoja, joilla Abdul saadaan palaamaan kotiin. Erityisen puheenvuoron elokuvaan tuo Adeel Akhtarin esittämä Mohammed, joka ei siedä englantilaisia riistäjiä, mutta asemansa takia joutuu pokkuroimaan palvelijana hovin tapahtumissa. Kolonialismi ja sen seuraukset tiivistyvät hahmossa, joka eristetään muista julmasti vedoten väärää luokkaa tai etniseen taustaan.

Victoria & Abdul on hyväntahtoinen ja hampaaton elokuva. Se tuskin pahoittaa kenenkään mieltä, mutta ei jätä myöskään vahvaa muistikuvaa. Ohjaajan ja loisteliaan näyttelijäkaartin olisi uskonut pystyvän paljon parempaan. Aihetta kierrellään ilman uskallusta, mikä tuntuu Stephen Frearsille vieraalta. Lopputulos on hukattu tilaisuus käsitellä englantilaisen kolonialismin varjoja, mutta ennen kaikkea se on säyseydessään tylsä elokuva.