Luonto on suuri voimavara

Dokumentaristi ja luontokuvaaja Petteri Saario käsikirjoitti ja ohjasi koko perheen luontodokumentin, Vedenneidon, madaltaakseen lasten ja nuorten kynnystä lähteä luontoon.

Toivon, että elokuva kannustaa ulos luontoon. Luonto on Suomessa suuri voimavara ja sitä käytetään siihen nähden aivan liian vähän. Kaupungissakin luonto on lähellä. Luonnosta puhutaan paljon, mutta sen tärkeyttä ei aina tiedosteta. Olemme vähemmän luonnossa kuin koskaan aikaisemmin, Saario sanoo.

Vedenneito kertoo 13-vuotiaan Emikan ja hänen serkkunsa Antin riemukkaista hetkistä Saimaalla huikaisevan järviluonnon keskellä, neljänä vuodenaikana. He menevät koskemattomaan metsään, uivat, kalastavat ja keräävät mustikoita. Talvella he yöpyvät järven jäällä, revontulten alla. Keväällä he kohtaavat maailman harvinaisimman hylkeen, saimaannorpan.

Elokuvassa Saimaa ja sen eläimet koetaan Emikan katseen kautta. Miltä luonto tuntuu, näyttää ja kuulostaa nuoren tytön näkökulmasta? Voiko luonnossa seikkaileminen olla vastapainoa teini-iän mukana tuleville odotuksille? Millainen on se hetki, kun Emika ja Antti viimein kohtaavat saimaannorpan?

Kun Emika ja Antti tekevät luonnossa kaikkea jännittävää, haluan luoda katsojalle tunteen, että myös hän voi mennä luontoon ja hakea sieltä elämyksiä.

Lapsille ja nuorille tehdään vähän teatterilevitykseen tulevia dokumenttielokuvia, varsinkin sellaisia, jotka kertovat luonnosta ja sen merkityksestä. Siitä, kuinka elämyksellinen luonto on. Niille on hyvin suuri tarve, ja se tarve lisääntyy koko ajan. Vedenneidon kiehtovuus on kertoa luonnosta 13-vuotiaan kokemana.

Vedenneidon taustalla on muutamia vuosia sitten Ylen, Avekin ja elokuvasäätiön käynnistämä Kids@docks-hanke, joka kehitteli uusia sisältöjä lasten- ja nuortenelokuviin.

Tein silloin verkkoon luontodokumentin, jossa Emika oli ja aloimme kehitellä siitä elokuvaa.

Vedenneidon keskushenkilönä nähtävä Emika on Petteri Saarion veljentytär, jolle Saimaa on tuttu ympäristö.

Emika on aina ollut paljon mukanani. Olemme paljon Saimaalla ja se on tullut hänelle hyvin luontevaksi ja tutuksi ympäristöksi.

Luontoelokuvan ainekset

Petteri Saarion mukaan hyvä luontoelokuva rakentuu aivan samoista aineksista kuin mikä tahansa hyvä elokuva. Tarvitaan kiinnostava tarina, aiheen tunteminen, vaikuttava (luonnon) kuvaaminen ja ainutlaatuisten elämysten välittäminen katsojille.

Häntä on aina kiehtonut ihmisen ja luonnon välinen suhde. Se, että olemme osa luontoa. Saario on tutkinut sitä elokuvissaan ja muissa töissään. Niissä ihminen on olennainen osa luontoa, metsien ja järvien kokija, ei pelkästään ulkopuolinen katsoja.

Luonnon ja eläinten kuvaamisessa tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä. Luonnolla on oma logiikkansa.

Kun Petteri Saario (s.1961) oli lapsi, lapset eivät olleet juuri koskaan sisällä. Heitä ei millään tahtonut saada sisään, ei Saariotakaan.

Luonnossa olen aina tuntenut olevani kotona, sisällä olen kuin kylässä. Luonto on kulkenut mukanani. Katselin esimerkiksi Costeaun Merten salaisuudet -sarjaa. Kirjoitin päiväkirjoihini luonnosta, liimasin ja piirsin niihin luonto-aiheisia kuvia.

Luonnosta tuli hänen ammattinsa.

Olen ollut tv:ssä toimittajana. Keskityin luonto- ja ympäristöaiheisiin. Tein satoja uutisia ja raportteja. 1990-luvun alussa halusin alkaa tehdä niistä muutakin: syvällisempää, mennä enemmän tunne edellä. Nyt olen ollut sillä tiellä jo pitkään, hyvä niin.

Luonto ei ole koskaan tylsä

”Luonto on täynnä ihmeellisiä asioita, eikä siellä ole koskaan tylsää”, Emika sanoo Vedenneito-elokuvassa.

Tuottaja kutsuu Vedenneitoa rakkausprojektiksi. Sitä se on ollut. Emikan ja Antin kanssa oli helppoa työskennellä. Se oli kaikille luonnon kokemista, yhdessä. Monenlaisia kuvauspäiviä oli, kuten tähän työhön kuuluukin. Oli paljon myös hyvää tuuria: upea sää, pakkaset ja revontulet. Jäi hyvä fiilis.

Kun kuvasimme Saimaan saaressa olevalla mökillä, sinne sattui harvinainen kalliosinisiipi-perhonen. Saimme elokuvaan hienon kohtauksen, kun perhonen tulee Emikan sormelle.

Emika on kahden kulttuurin kasvatti, hieman erilainen kuin muut, mutta hän on kääntänyt sen vahvaksi voimavarakseen.

Hän on kärsivällinen ja rauhallinen. Sitä olen aina arvostanut ja ihaillut.

Luontoon ei uskalleta päästää

Petteri Saario on opastanut lapsiryhmiä luontoretkillä ja hän seuraa alan tutkimusta.

Tutkimukset osoittavat yhä vahvemmin sen, kuinka tärkeä luonto on erityisesti lapsille ja nuorille. Luonnossa liikkuminen kehittää tasapainoa, koordinaatiokykyä ja fyysistä kuntoa. Ulkoilmassa oleminen parantaa vastustuskykyä. Luonnossa nuoret voivat vapautua ulkonäköpaineista. Siellä tytöt ja pojat voivat leikkiä yhdessä, eivätkä sukupuoliroolit ole yhtä selvärajaiset kuin muualla. Luonnossa taitojaan voi kehittää loputtomiin.

Kun ennen lapsia ja nuoria ei meinannut saada sisälle, nyt tilanne on päinvastainen.

Muut mielenkiinnon kohteet ovat syrjäyttäneet ulkona olon. Elintavat ovat kaupungistuneet. Seuraukset näkyvät jo nyt: aistit ovat jatkuvan ärsyketulvan ja sisälläolon takia heikentyneet. Esimerkiksi hämäränäkö on heikentynyt.

Lapsia ei enää uskalleta päästää luontoon. Saariolta kysytään onko luonnossa vaarallista, uskallanko ja voinko päästää lapseni sinne.

Luontoa pelätään. Halutaan pitää lapset sisällä ja lähellä. Tutkijat puhuvatkin nyt ”turvaistuinvanhemmuudesta”, joka on sitä kun lapset viedään autolla paikasta toiseen.

Saimaan tilanne

Petteri Saario on seurannut pitkään Saimaan tilannetta.

Tällä hetkellä Saimaan tilanne on hyvä. Pääsääntöisesti veden laatu on hyvä. Ennen huonokuntoisena olleet alueet voivat paljon paremmin, koska teollisuuslaitokset puhdistavat jätevesiään.

Saimaan merkittävimpiä kuormittajia ovat taajama- ja haja-asutus, teollisuuslaitokset, maa- ja metsätalous sekä turvetuotanto. Uusi uhka on Heinävedelle suunniteltava kaivos. Seudulla on syntynyt kansanliike kaivoshankkeen estämiseksi.

Toivottavasti kaivosta ei tule, Saario sanoo.

Hänen mukaansa Saimaa on pääosin hyvässä kunnossa. Siellä on paljon luonnontilassa olevia alueita.

Tärkeintä on seurata asioiden kehitystä, pitää Saimaasta huolta, onhan se maailmanlaajuisestikin todella ainutlaatuinen. Maailman suurimpia järviä. Siellä on 14 000 saarta. Kun aikanaan mietittiin Saimaalle nimeä, yksi vaihtoehto oli Satajärvi, sillä se on kuin labyrintti. Ilmasta näkee hyvin sen monimuotoisuuden ja kauneuden. Ulkomaalaiset ovat Saimaan nähdessään että ”Wau! Onko tällaisia paikkoja vielä olemassa!”

On hienoa, että Saimaalla on luonnontilaisia ja suojeltuja alueita. Olen sitä mieltä, että rantarakentamista pitäisi vielä rajoittaa.

Saimaannorppia on tällä hetkellä noin 400.

Niiden määrä on hieman lisääntynyt. Se on määrätietoisen suojelutyön ansiota.

Saimaannorppa on erittäin uhanalainen ja tarvitsee suojelua edelleen. Sen suurin uhka on menehtyminen kalanpyydyksiin. Sitä uhkaavat myös lisääntyvä loma-asutus sekä Saimaan säännöstelystä aiheutuvat veden korkeuden muutokset.

Tulevaisuudessa saimaannorpan suurin huoli on ilmastonmuutos. Jos lumi- ja jääolot heikkenevät, sen pesintä hankaloituu. Lumi ja jää ovat elintärkeitä poikasten, kuuttien, selviytymiselle, sillä norppa synnyttää poikasensa lumesta rakentamaansa luonnonmukaiseen pesään. Jos ilmasto lämpenee, niiden on turvauduttava ihmisten tekemiin keinopesiin, joita on kehitteillä. Jos saimaannorppa häviää Saimaalta, se häviää koko maailmasta.

Suomen luonnonsuojeluliitto ja Maailman luonnonsäätiö WWF tekevät paljon työtä Saimaan luonnon hyväksi. Myös Luonto-Liitolla on monenlaista toimintaa, sen tavoitteena on esimerkiksi järviluonnon suojelu. Mahdollisuuksia vaikuttaa Suomen luonnon tilaan siis on, jokapäiväisessä arjessammekin.

Kansainvälisessä vertailussa Suomen luonnon tila on hyvä. Ilma on puhdasta ja suurin osa järvistä on hyvässä kunnossa. Mutta haasteita on paljon: Itämeri ei voi hyvin, rannikkovedet ovat rehevöityneet, kohtelemme huonosti metsiä, eläinlajeista joka yhdeksäs on uhanalainen... On paljon tehtävää.

Vedenneidolle jatkoa?

Petteri Saario työstää parhaillaan Ylelle Ahdin valtakunta -sarjaa, joka on leikkausvaiheessa. Loppusuoralla on myös metsäaiheinen dokumenttielokuva.

Vedenneito-elokuvan palaute on ollut hyvää. Luulen, että sille tulee jatkoa. On ollut suuri etuoikeus tehdä dokumenttielokuva ensisijaisesti lapsille ja nuorille, koko perheelle.

Uransa aikana kymmeniä elokuvia ja sarjoja ohjanneen, kansainvälisesti arvostetun dokumentaristin dokumentteihin kuuluvat muun muassa kansainvälisillä festivaaleilla laajasti kiertäneet ja palkitut Sergei Verenseisauttaja (2009) ja Aktivisti (2017) sekä huippusuositut tv-sarjat Järviemme helmet (2015) ja Erämaan lumo (2018).

Lue myös