Nuorten arki, kylmät ja tylyt aikuiset

Elvis & Onerva on Mikael Syrjälän käsikirjoittama ja ohjaama esikoiselokuva, joka kertoo nuoruuden vaikeudesta ja yksilön ahtaudesta sekä pelosta, joka ajaa tekemään huonoja valintoja. Pääosissa nähdään Mimosa Willamo ja Johannes Brotherus. He ovat elokuvassa 16-vuotiaita lukiolaisia. Elokuva kuvaa vahvasti nuorten arkea, ja näyttää aikuiset kylminä ja tylyinä kuten koko yhteisönkin.

Elvis & Onerva kertoo hyväksynnän kaipuusta. Unelmasta, että suosittuna voisi vihdoin olla oma itsensä, Mikael Syrjälä kiteyttää.

Elokuva kertoo kahden nuoren kipuilusta aikuisuuden kynnyksellä. Aikuiset, Onervan isä ja Elviksen vanhemmat sekä opettaja ja rehtori eivät ymmärrä mitä nuorten elämässä ja maailmassa tapahtuu. Kaikki yrittävät auttaa, mutta eivät osaa. Vaikeista asioista vaietaan eikä iloista iloita.

Omakohtaisia kokemuksia

Elokuva sai alkunsa, kun Mikael Syrjälä aloitti opinnot taidekoulussa.

Meiltä kysyttiin mitä pelkäämme. Mielestäni kysymys oli hassu, sillä enhän minä pelännyt mitään. Koulumme pienissä piireissä koin välillä tuntemuksia, joita en silloin ihan ymmärtänyt tai osannut käsitellä. Aloitin kirjoittamisen ja myöhemmin huomasin pelkääväni yksinjäämistä. Tämä elokuva käsittelee myös sitä.

Elokuva kertoo ensirakkaudesta, nuoruuden epävarmuudesta, sukupuolirooleista ja siitä, mihin ne voivat johtaa. Kaveripiirin paine sekoittaa tunnepakkaa entisestään, kun jotain pitäisi tapahtua tai vähintään laittaa tapahtumaan.

Muistan kuinka teininä oli tavallista kuulla, että kaverit olivat olleet mökillä tai ulkomailla ja ”menettäneet” neitsyytensä. Elvis & Onerva käsittelee juuri maskuliinisuutta ja miesten suhdetta läheisyyteen. Perinteisesti seksi on ainoa areena, jossa miehet voivat näyttää herkkyyttä ja haavoittuvuutta. Ja jos seksiä ei pysty harrastamaan, voi ainakin väittää harrastaneensa. Koko mekanismin lopulliset seuraukset joutuu useimmiten kokemaan muut kuin miehet. Tähän kaikkeen liittyy vahvasti suomalainen puhumattomuuden kulttuuri ja vaikeus käsitellä hankalia asioita.

Porukalla nuorina nuoruudesta

Sukupuoliroolit ja maskuliinisuus ovat aina kiinnostaneet Syrjälää.

Olen käsitellyt niitä aiemmin eri projekteissa. Kun aloin noin viisi vuotta sitten kirjoittaa Elvistä & Onervaa, halusin myös siinä käsitellä niitä. Laajemmin, syvemmin ja vahvemmin.

Mikael Syrjälä on huomannut, että paljon uusia roolimalleja on tullut viime aikoina, mutta juuri miehuuden määritelmää ei vielä ole niin paljon laajennettu elokuvissa, vaikka niistä suurin osa tehdään miehistä – vieläkin.

Olen saanut sen mallin, että mies voi näyttää haavoittuvuutensa vain seksin aikana. Seksiä haetaan paljon ehkä siitä syystä, vaikka tosiasiassa haetaan ja halutaan jotain ihan muuta. Mutta onneksi se on nyt muuttumassa ja pehmeämmät roolit ovat yleistymässä. Eri asioita, esimerkiksi ystävyyttä arvostetaan yhä enemmän.

Elokuvan taustalla on nuori, pääosin alle 30-vuotiaista ammattilaisista koostuva työryhmä.

Halusimme tehdä porukalla elokuvan nuoruudesta ja sukupuolirooleista. Olimme silloin noin 25-vuotiaita. Se oli nuoruudesta tekeminen nuorena.

Elokuvan tekijäksi

Mikael Syrjälä on aina katsonut paljon elokuvia, mutta ei koskaan ajatellut, että olisi itse niiden tekijänä. Opiskellessaan kauppakorkeakoulussa Syrjälällä oli oma vaatemerkki kavereiden kanssa..

Se oli antoisaa, ja alkoi melkein vahingossa. Huomasin, että tällaiset luovat hommat ovat tosi kivoja. Opiskelin vuoden kauppakorkeakoulussa, sitten hain Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitokselle. Ensi vuonna valmistun taiteen maisteriksi.

Olen miettinyt paljon sitä, että minulla on ollut mahdollisuus valita muun muassa opiskelupaikkani. Kaikilla ei ole niin.

Erilainen E & O

Ollessaan yläasteella Syrjälä katsoi valtavasti amerikkalaisia ja ruotsalaisia nuortenelokuvia.

Elviksen & Onervan ideana oli alunperin se, että se imitoisi jenkkiteinileffojen tyyliä. Mutta se onkin päinvastainen. Perinteisesti jenkkiteinileffoissa on aika kyseenalaiset arvot. Niissä harrastetaan seksiä, löydetään ammatti ja hyväksytään kuolema. Elviksessä & Onervassa on niitä kaikkea, mutta se on erilainen: seksiä ei harrasteta, ammattia ei löydetä eikä kuolemaa hyväksytä.

Hän kirjoitti käsikirjoitusta tuottajien, Julia Elomäen ja Pietari Vappulan kanssa.

Se oli ensimmäisiä käsikirjoituksiani. Mietin miten käsittelen aihetta. Tuntui hyvältä kirjoittaa ja viettää aikaa aiheen parissa. Kirjoitusprosessi kesti noin puolitoista vuotta.

Elokuvan suunnittelu alkoi keväällä 2014. Koekuvaukset kestivät pitkään. Tapasimme noin 150 nuorta. Etsimme heitä ilmaisutaidon lukioista ja harrastajateattereista, kyselimme tuttuja ja meille suositeltiin rooleihin sopivia.

Elvis & Onerva on Mimosa Willamon ja Johannes Brotheruksen ensimmäinen yhteistyö.

Mimosa ja Johannes valikoituivat päärooleihin, koska he toimivat yhteen todella hyvin.

Elokuva kuvattiin kesällä 2016 Helsingissä ja Espoossa.

Koko työryhmä muodosti yhteisön, väliaikaisen perheen. Teimme yhdessä. Olin onnellinen. Uskon yhdessä tekemiseen.

Halusimme tarinaan sopivaa musiikkia. Sen järjestyminen oli haasteellista. Siihen hässäkkään meni noin vuosi. Myös tasapainoilu tyylilajin, tragedian ja komedian välillä aiheutti haasteita sekä tasapainoilu sen kanssa, millaisia valintoja henkilöt elokuvassa tekevät. Lopulta kaikki sujui hyvin. Työryhmä teki hyvää työtä ja itsekin opin paljon.

Ei enää perinteisiin rooleihin

Elvis & Onerva -elokuvan työnimi oli Jonkun pitäisi tehdä jotain. Se syntyi sukupuolirooleista ja siitä, miten ympäristö ”pakottaa” niihin. Siellä on tosi ahdasta.

Miehille annetaan vieläkin se malli, että pitää voittaa, olla menestyjä. Elokuva haluaa välittää sen viestin, että siihen rooliin tai mihinkään perinteisiin rooleihin ei enää tarvitse suostua.

En vielä ole ihan niin valaistunut, että tiedän millainen maailman pitäisi olla ja miten siihen päästään. Mutta toivoa on!

Elokuvat loppuvat, kun rakastava pari saa toisensa, mutta oikea elämä ei pääty siihen. Joskus emme voi muuta kuin pysähtyä hetkeksi ja vaihtaa suuntaa.

Nuorten tilanne nyt

Mikael Syrjälä painottaa, että Elvis & Onerva on nuorista kertova elokuva. Se on siis paljon enemmän kuin ”vain nuortenelokuva.” Sille on ollut todella tilausta.

On valitettavaa, miten harvoin nuoret pääsevät esiin ja ääneen. Heitä esimerkiksi haastatellaan vähän.

Tutkimusten mukaan nuoret muun muassa käyttävät vähemmän päihteitä kuin aiemmat sukupolvet. Menestyvät koulussa, ovat fiksuja, ulospäinsuuntautuneita ja tiedostavia. Kantavat huolta ympäristöstään ja maailman tilasta. Silti heitä syyllistetään paljon vaikka siihen ei ole aihetta: nuoret käyttäytyvät huonosti, pelaavat liikaa ja paljon muuta. Heihin projisoidaan asioita. Nuoret ovat ”helppoja” kohteita. Siitä ei ole vieläkään päästy.

Nuoret työnnetään ahtaisiin rooleihin jo varhain: olet sankari tai rikollinen.

Koulu voisi olla pehmeämpi ympäristö. Pitäisi opettaa enemmän tunnetaitoja. Valmistaa elämään ja maailmaan. Minä koin koulun aika ankarana.

Syrjälä sanoo, että vaikka hän on tehnyt elokuvan nuoruudesta, on silti vaikeaa vastata kysymykseen millainen on nuorten tilanne tänään.

On vaikea vastata heidän puolestaan. Kysykää nuorilta. Päästäkää heidät ääneen.

”Saa nähdä mitä tulee”

Mikael Syrjälä tuottaa tällä hetkellä elokuvataiteen maisteriopintoihin kuuluvaa elokuvaa, joka käsittelee itsemurhaa. Hän myös kirjoittaa Ylelle radiosarjaa, joka kertoo Kauniaisista, jossa hän on kasvanut.

Muitakin projekteja on suunnitteilla. Tv-sarjat kiinnostavat. Saa nähdä mitä kaikkea tulee.

Lue myös