"Kun kuvataan, niin mennään"
Marko Mäkilaakso sai alkuvuodesta 2013 yhteydenoton Snapper Filmsistä. Häneltä kysyttiin kiinnostusta lähteä ohjaamaan jatkoa sadan tuhannen katsojan rajapyykin ohittaneelle Ella ja kaverit -elokuvalle. Aiemmin kaksi toimintaelokuvaa ohjannut Mäkilaakso lähti innolla mukaan, kun kuuli, että kyseessä oli jatko-osa Ellaan.
Tapasin Ella-elokuvien tuottajan Juha Wuolijoen. Tulimme hyvin toimeen, ja kerroin miten näen tämän elokuvan.
Ella-kirjat kirjoittanut Timo Parvela on käsikirjoittanut uuden Ella ja kaverit – Paterock -elokuvan, jonka tuottamisesta vastasi Juha Wuolijoki. Kokeneesta taustatiimistä huolimatta Mäkilaakso sai kuitenkin kuvauksissa melko vapaat kädet.
Kirjoitin itse myös muutaman kohtauksen elokuvaan, ja ne ovat elokuvassakin selkeästi minun kynästäni lähtöisin. Timo katsoi lisäkohtaukset läpi, ja sitten sovittiin, mitä tehdään. Kuvauksissa minulla oli tuottajan puolelta vapaat kädet tehdä, miltä tuntui.
Kansainvälisen toimintaelokuvan War of the Dead – Stone's War (2011) sekä lukuisia musiikkivideoita ja mainoksia aiemmin ohjannutta Mäkilaaksoa ei ihan heti tulisi ajatelleeksi lastenelokuvan ohjaajana. Ammattilainen tietää kuitenkin miten valmistautua, vaikka lajityyppi on uusi.
Luin kirjat ja katsoin ensimmäisen leffan. Ymmärsin tietenkin, että nyt tehdään jatko-osaa. Ensimmäisen elokuvan myötä valmis pohja on olemassa ja sitä pitää kunnioittaa, mutta tuoda kuitenkin myös jotain omaa siihen. En valmistautunut sen ihmeemmin. Totesin, että tämä on tyyli, tämä on linjaus ja mitä omaa voin tuoda siihen. Sitten vain mentiin.
Lapsia, legendoja ja vallaton Milonoff
Mäkilaaksolla on uudessa Ella-elokuvassa mukana jo ohjaajalle aiemmin tuttu luottonäyttelijä, jo useita rooleja isoissa produktioissa tehnyt (muun muassa Ridley Scottin Kingdom of Heaven, 2005) maailman vahvin mies Jouko Ahola. Miten aikuisten kanssa tiukkaa actionia vääntäneeltä ohjaajalta sujui lasten kanssa työskentely? Tutisivatko housut ohjeistettaessa todellista suomalaista viihteen legendaa, Pirkka-Pekka Peteliusta? Entä joutuiko ohjaaja jo suitsimaan Eero Milonoffin show'ta opettajan roolissa?
Lapset olivat tosi ammattimaisia, mistä olin yllättynyt. Totta kai harjoittelimme kaksi kolme viikkoa ennen kuvauksia, käytiin kohtauksia läpi. Katsoin mitä ja kuinka nopeasti pystyn tekemään asioita, koska työskentelen tosi vauhdilla, ja halusin, että lapset pysyvät vauhdissa mukana. Kun kuvataan, niin mennään. Ihan sama kun ohjaan Peteliusta tai muita, olen tilanteessa mukana ja katson mitä kukin kaipaa, ja sen mukaan sitten menen.
Olen aina fanittanut Peteliusta, pienestä asti, se on selvää. Mies on legenda ja mahtava ammattilainen. Ennemminkin kyseessä oli mukava jännitys, ei minulla ollut mitään kynnystä. Petelius otti minut täysin vastaan. Oli hauskaa.
Halusin päästää Eero Milonoffin valloilleen. Halusin tuoda tähän lisää slaptickia, enemmän komediaa. Kävimme läpi miten kehittää ja tuoda opettajan roolia enemmän esille. Luotan siihen, että jos jokin oli meistä hauskaa, se voi olla sitä jonkun toisenkin mielestä.
Viihdettä ja vakavampia sävyjä
Vaikka Ella-kirjat ja niistä tehtävät filmatisoinnit ovatkin lähtökohtaisesti lapsille suunnattuja, niissä on annettavaa myös aikuisille. Kirjoissa on vakavampiakin sävyjä ja pohdittavaa nykymaailman ilmiöistä ja menosta, vaikka synkistellä ei halutakaan.
Tämä on juuri tämä fine line niin sanotusti. Totta kai halusin tuoda myös vakavaa mukaan, ja noissa kirjoissahan on muutenkin aikuisille asiaa, nykypäivään sijoittuvia aiheita. Halusin tuoda julkisuus-aiheen esille unohtamatta sitä, että tämä on viihde-elokuva, komedia ja lastenelokuva. Balanssi pitää säilyttää, jotta lapset sekä aikuiset viihtyvät.
Elokuvista ja viihteestä puhuttaessa ohjaaja itse tunnustautuu Steven Spielbergin ihailijaksi.
Steven Spielberg on jumala, oli sitten kyseessä Indiana Jonesit, Back to the Future tai Tappajahai. Olen niiden maailmassa syntynyt ja elän sitä maailmaa edelleen.
Tulevaisuudensuunnitelmiaan Mäkilaakso raottaa sen verran, että tammikuussa paljastuu seuraava projekti.
Lue myös
Seuraava:
Saara Cantell ja Ainoat oikeat
"Parhaat romanttisen komediat ovat hirveän usein ennakkoluulottomia sukupuoliroolien ja naiskuvan suhteen."
Edellinen: Jarkko T. Laine & J-P Passi ja Ajomies
"Kolme vuotta elokuvan kanssa meni hienosti, mutta yleisön kanssa tuntui vielä toisellakin katsomiskerralla pahalta."