Suurta tarinaa ohjaamassa

Kaisa Rastimon ohjaaman Myrsky-elokuvan takana on Marko Rauhala, joka löysi idean tarinaan WSOY:n Suuresta koirakirjasta. Kaukasianpaimenkoirat toimivat Berliinin muurin vartijoina ja muurin murtuessa vuonna 1989 koiria oli seitsemisen tuhatta. Aikuiset koirat lopetettiin ja pentuja päätyi ties minne.

– Marko alkoi miettiä, jos kertoisi tarinan pennusta, joka annetaan kenelle tahansa, että mitä sille tapahtuu. Sen ottaa hyväsydäminen suomalaismies ja vie sen lemmikiksi perheelleen tietämättä, mikä koira on kyseessä. Marko ajatteli, etten olisi kiinnostunut, mutta minä olin, tämähän on mieletön tarina. Minulle tuli elokuvaohjaajana mieleen, että nyt minäkin saan ohjata suuren tarinan, joka on jokaisen elokuvaohjaajan unelma.

Rastimon mukaan moni muukin ohjaaja oli innostunut tarinasta samoin kuin rahoittajatahot. Kaupalliset motiivit eivät kuitenkaan olleet niitä, jotka houkuttelivat elokuvan tekemiseen:

– Syyni ei ollut tehdä tätä leffaa sen takia, että siinä on lapsi ja eläin, ja se on kaupallinen. Totta kai näin kaupalliset ja viihteelliset ulottuvuudet, mikä minua viehätti, mutta näin myös että kerrankin olisi mahdollisuus tehdä hyvä viihteen ja taiteen liitto. Miten saada tällaiseen tavalliseen kokoperheen elokuvaan sisällytettyä tarinan historiallinen tausta sekä eri tasoja ja sisältöä. Ohjaajana en halua tehdä mitään tyhjänpäiväistä.

Historiaa koiranpennun kautta

Kokoperheen elokuvaan ei ole helppo kirjoittaa tasoja, jotka toimivat eri ikäisille katsojille. Miten esimerkiksi avata Berliinin muurin tapahtumia lapsikatsojille, joille asia on aivan vieras? Rastimo piti tätä käsikirjoituksen yhtenä suurimpana haasteena.

– Meidän ikäisemme katsojat tietävät, mikä Berliinin muuri oli, mutta lapsikatsojat eivät. Miten tuoda esimerkiksi joku kynttilävallankumous niin esiin, että lapsikatsoja käsittää sen. Kyllä varmaan vuoden mietin sitä. Lopulta sitten keksin, että se pitää kertoa koiranpennun kautta, jotta lapsikatsoja ottaa sen vastaan.

Ennakkonäytöksissä Myrsky on Rastimon mukaan saanut lapsikatsojilta erittäin hyvää palautetta. Vaikka elokuva Rastimon omin sanoin on aika raju ja jotkut lapset ehkä pelkäisivätkin sitä, niin näin ei ole ollut.

– Päinvastoin, varsinkin pikkupojat ovat olleet riemuissaan, että onpa raju ja hurja koira. Mutta eniten olen hämmästynyt siitä, että lapsetkin ovat löytäneet elokuvasta sen suuren tarinan. Kun käsikirjoitin ja ohjasin elokuvaa, ajattelin, että lapsille eläin on vain sitä hömpänpömppää ja semmoista eläinhauskuutta, ja sitten aikuisille on se suuri tarina, mutta lapset ovat myös hoksanneet sen suuren tarinan! Ovat hyvin tarkkaan katsoneet elokuvan. Se on minusta käsittämätöntä. Tämä on varmasti elokuva, josta perheissä jälkikäteen keskustellaan paljon.

Koiraa ei inhimillistetä

Koirista kertovat elokuvat nostattavat silloin tällöin pieniä buumeja joitakin koirarotuja kohtaan. Rastimo myöntää, että varsinkin koirapiireissä tätä pelättiin myös Myrskyn kohdalla. Kaukasianpaimenkoira kun ei välttämättä ole sopivin lapsiperheen koira.

– Olen kyllä sitä mieltä, että tämän elokuvan tarina opettaa, että eläintä ei pidä ottaa noin vain, eikä kaukasianpaimenkoira ole joka kodin lemmikki. Ja kaukasianpaimenkoirien omistajat, jotka ovat elokuvan nähneet, ovat sanoneet, että elokuva antaa todenmukaisen kuvan koirasta, eivätkä ole uskoneet, että jos ihminen näkee elokuvan niin ottaisi sen perusteella koiran. Mutta enhän minä voi olla vastuussa kaikista hulluista.

Elokuvan antama kuva koiranpidosta ei ole ehkä se kaikkein vastuullisin. Aikuiskatsoja oivaltaa tarinan opetuksen, mutta miten on lapsikatsojan laita? Rastimokaan ei tarkkaan osaa sanoa.

– En osaa sanoa. Voi olla, että aikuinen tajuaa sen aika hyvin. Lapselle voi olla vähän pettymyskin, kun Muru joutuu luopumaan koirastaan. Se olisi ollut niin ihana, miksi siitä kasvaa niin iso. Saattaa tosiaan jollekin pienelle tytölle olla, että ’voi voi’. En kyllä ole kuullut lapsilta sellaisia kommentteja. Onhan siinä onnellinen loppu. Koira saa hyvä kodin ja Muru ja koira ovat edelleen ystäviä. Käsikirjoitusvaiheessa Murun hahmoa pohdin paljon, ja se oli suuri oivallus, että lapsi itse tekee sen päätöksen luopua koirasta.

Rastimolle oli jo lähtökohtana, että koiraa ei elokuvassa inhimillistetä vaan koira käyttäytyy juuri niin kuin koira käyttäytyy.

– Se on eläin. Yksinkertaisesti. Itse en pidä sellaisista elokuvista, joissa eläin inhimillistetään, paitsi ehkä animaatioissa

Intohimoprojekti

Kaisa Rastimon edellisestä elokuvasta Heinähattu ja Vilttitossu on kulut kuusi vuotta. Koko tämän ajan Myrsky on ollut Rastimolla työn alla.

– Rankka ja pitkä prosessi, enemmän tai vähemmän. Viimeiset kaksi vuotta päivät ovat olleet kaksitoistatuntisia ja viikonloputkin töissä.

Myrskyn jälkeen Rastimolla ei seuraavaa projektia ole vielä kiikarissa.

– Tämä on ollut intohimoprojekti. Hienoa ollut päästä ohjaamaan tällainen tarina, joten nyt ei ole oikein motiivia mihinkään uuteen. Mistä löytyisi vastaava uudestaan? Minulle ohjaajana ei ole mikään itseisarvo, että on kiva ohjata. Siksi ohjaankin harvakseltaan. Itse asiassa minusta ohjaaminen on kauheaa. Mutta jos on joku hieno juttu, jonka haluaa tehdä, niin sen eteen. Elokuvan tekeminen vaatii minulta sen motiivin, on hyvä juttu, on jokin sisältö. Jotain maagista leffassa pitää olla, jotta sitä ohjaajana haluaa tehdä.