Pikselimaisemista Raken raihnoihin

”If anything, the mistake is in nature. Gravity is a mistake. We fight the forces that hold us down and the whole life is an effort to escape from reality.”

Dr. Laslowicz (Till Nowak: The Centrifuge Brain Project, 2011)

Helmi-maaliskuun vaihteessa 1969 pidetyistä Tampereen lyhytelokuvapäivistä alkunsa saanut Tampereen elokuvajuhlat on nykyään Pohjoismaiden vanhin ja suurin lyhytelokuvafestivaali. 44:tta kertaa järjestettävien ”filkkojen” (5.–9.3.2014) ohjelmisto on edellisten vuosien tapaan monipuolinen: kohdeyleisöksi asettuvat niin naperot kuin 16-millisen projektorin surinasta nauttivat filmipervot.

Festivaalin runko muodostuu kansainvälisestä kilpailusta (10 lyhytelokuvanäytöstä) sekä kotimaisesta kilpailusta, joka jakautuu yli 30-minuuttisten elokuvien näytöksiin ja alle 30-minuuttisten lyhytelokuvien näytöksiin. Kaikki kotimaisen kilpailun elokuvat kilpailevat 10 000 euron suuruisesta Risto Jarva -palkinnosta.

Uutta afrikkalaista tarinankerrontaa tarjoaa kolmen näytöksen kokonaisuus 15 sävyä: etelä. Oidipaalisia koneita ihmetellään sarjassa Kissat & koirat. Animaatiot puolestaan saavat kolme sarjaa: Jochen Kuhn, Malakias ja Suomi-animaatio 10-v. Saksalaisen Till Nowakin lyhytelokuvat ja Masterclass-näytös ovat suunnattuja digitaalisten maailmojen väsääjille. Lisäksi mukana on elokuvakoulujen, eurooppalaisten ja pohjoismaisten yhteistyöhankkeiden tuotantoa.

Esityspaikkoina toimivat tuttuun tapaan elokuvateatterit Plevna, nostalginen Niagara, Hällä ja Klubi. Valitettavasti Tullikamarin Pakkahuoneen päättäjäiset juhlittiin sunnuntaina 10.3.2013. Festivaaliklubina jatkaa kuitenkin Klubi ja päättäjäiset juhlitaan Doriksessa.

Ensisilmäykselle ohjelmisto vaikuttaa kompromissilta: monet animaatioista ovat tuttuja aikaisemmilta vuosilta, iso osa dokumenteista on saanut tv-esityksensä ja ulkomaalaisten ohjaajien vieraslista ei näy sisältävän isoa täkyä. No, ininät sikseen, sillä tarkemmalla selailulla katsomisen arvoista materiaalia kyllä löytyy.

Lisää informaatiota, ohjelmisto ja aikataulut löytyvät festivaalin kotisivulta: www.tamperefilmfestival.fi

Poimintoja ohjelmistosta:

”Sounds Like Cinema”-kokonaisuus: Jeanne d'Arcin kärsimys (La Passion de Jeanne d'Arc, 1928) jäi Carl Theodor Dreyerin (1889–1968) viimeiseksi mykkäelokuvaksi. Pink Twins , eli jätemetallia ja elektropulputusta tasoiksi mättävä improvisoiva veljesduo, Juha ja Vesa Vehviläinen, eivät haastetta pelkää. Jeannen kärsimyksiä on sovitettu Suomessa useaan otteeseen. Mielenkiinnolla jäämme seuraamaan onnistuuko veljekset Dreyerin lähikuvien tavoin herättämään katsojissa ajan painon ja sielun läsnäolon noisesykkeellään. Toivon hartaasti, että jonakin päivänä teologian opiskelijalle K. Peitsamolle suodaan myös mahdollisuus.

Kolmen musiikkidokkarin kokonaisuus: Filmage – The Story of Descendents / ALL (2013), Punk in Africa (2012) ja Off the Beaten Track.

”Helmiä arkistosta” -kokonaisuus: Lyhytelokuvan kaanon: ranskalaiset klassikot -sarjassa kasataan luuta luun päälle. Enpä muista, milloin olisi ollut tarjolla näin maukkaasti koottua triplaa: Georges Franjun (1912–1987) Eläinten veri (Le Sang des Betes, 1948), Alain Resnais’n (s. 1922) Yö ja usva (Nuit et Brouillard / Nacht und Nebel, 1955) ja Chris Markerin (1921–2012) Kiitorata (La Jetée, 1962). Jos lyhytelokuvien esitysjärjestys säilyy tällaisenaan, on kiitettävä ohjelmistosuunnittelijaa 1900-luvun raakuuksien evoluutiovaiheiden – teurastamo-keskitysleiri-virtuaalimaailma – havainnollisesta esittämisestä.

”Art Faktor”-kokonaisuus: Hopper Stories: kahdeksan eri ohjaajan lyhytelokuvaa Edward Hopperin maalausten innoittamina. Shirley: Visions of Reality (2013) on itävaltalaisen Gustav Deutschin elokuva, joka kertoo 1930–60-luvun Yhdysvalloissa asuvan naisen tarinan elokuvallistamalla 13 Hopperin maalausta. Kaikista kansoista juuri itävaltalaiset ovat valittu kansa esittämään tilan brutaalin kliinisyyden uuvuttamaa lihamöhkälettä nimeltä ihminen. ”Masterclassilla” tapaamme ohjaajan lisäksi taiteilija Hanna Shimekin.

”Kissat & koirat”-kokonaisuus: Kissa-esityksen 1980-luvun kanadalaisanimaatiot The Big Snit (1985) ja The Cat Came Back (1988) muistuttavat ajasta, jolloin animaatiot olivat anarkiaa.

Festivaalivieraaksi saapuvan saksalaisen Jochen Kuhnin kollaasitekniikalla toteutetut animaatiot ovat takuuvarmaa tavaraa animaation perinteen ystäville.

Puolalaisen Andrzej Fidykin ohjaama dokumentti Tarinoita Yodokista (Yodok stories, 2008) kuvaa Pohjois-Korean keskileirivankien tekemää musikaalia.

Perjantaina 7.3. klo 21–22.00 Ravintola Artturissa (Kauppakatu 9) järjestettävää ”Repliikkikaraokea” luotsaa Elitisti-aktiivi Ilja Rautsi.

Lisäluettavaa:

Raimo ”Rake” Siliuksen muistikuvia Pakkahuoneen 22-vuotiaasta esityshistoriasta epä/onnistumisineen.

Lue myös