Tiikeriveljekset kotikatsomo

Karhulla (1988) kansainvälisen läpimurtonsa tehnyt ranskalaisohjaaja Jean-Jacques Annaud palaa eläinaiheeseen viime vuonna ilmestyneessä elokuvassaan Tiikeriveljekset. Ranskalaisella kuin kansainväliselläkin rahoituksella elokuvia tehneeltä ohjaajalta on viime vuosina valmistunut sotaan ja sodan rajalle sijoittuvia teoksia: Seitsemän vuotta Tiibetissä (1997) ja Vihollinen porteilla (2001). Karhun ohella Annaudin 1980-luvun tunnetuimpia töitä on filmatisointi Umberto Econ Ruusun nimestä.

Karhu herätti aikoinaan huomiota, koska se oli lähes täysin eläinten näkökulmasta kerrottu tarina, jossa ihmiset edustivat lähinnä uhkaa päähenkilöille. Tiikeriveljeksissä on myös toinen ihmisiä kuvaava tarinalinja, jonka tehtävä on kommentoida imperialismin ja luonnon hyväksikäytön rinnakkaisuutta.

Tarinat rakentuvat kahden tiikeriveljeksen ympärille Kaakkois-Aasian viidakoihin. Veljekset joutuvat eroon toisistaan kun muinaisia aarteita viidakosta etsivä valkoinen metsästäjä Aidan McRory (Guy Pearce) ampuu toisen tiikerien vanhemmista ja ottaa mukaansa toisen veljistä. Myös toinen tiikeri jää lopulta ihmisten vangiksi. McRory alkaa kyseenalaistaa metsästyksen oikeutusta. Hänen toimeksiantajansa, ranskalainen siirtomaaisäntä pyrkii rakentamaan viidakkoon massaturismin mahdollistavan tien.

Vaikka tarinat ovat rinnakkaisia, ne syövät toisiltaan tilaa. Annaud ei jaksa keskittyä kummankaan tarinan kuljetukseen kunnolla ja niinpä ne jäävät ulkokohtaisiksi. Ohjaaja motivoi yhtä ylimalkaisesti niin hahmoiksi korottamiensa tiikerien kuin ihmishahmojenkin teot.

Visuaalisesti Tiikeriveljekset on hieno. Annaud pystyy lähes saumattomasti liittämään tiikereitä kuvaavat otokset muuhun tarinaan. On kuitenkin aina ristiriitaista katsoa luonnonsuojelua edistävää elokuvaa, jossa on jouduttu käyttämään eläimiä kuvauksissa.

Suomessa elokuvaa on esitetty suomeksi puhuttuna. Tämä ratkaisu tuntuu keinotekoiselta, vaikka saattaakin lisätä elokuvan menekkiä sen kohderyhmässä. Aikuiskatsoja kuitenkin vierastaa sitä, että näyttelijät puhuvat kuin karikatyyrit piirroselokuvassa. Tämä tekee elokuvasta tarpeettoman sarjakuvamaisen. Niinpä muutoin sankarina uskottava Guy Pearce vaikuttaa vähän turhan poikamaiselta Petteri Summasen äänellä varustettuna.