Mutantur nihil
Ensimmäisen X-Men-elokuvan (2000) alussa kuultu sananparsi omnia mutantur ei enää päde, kaikki ei enää muutu. The New Mutants on kaksi vuosikymmentä ja 13 X-elokuvaa kestäneen saagan viimeinen osa.
X-maailma ei loppunut suureen pamaukseen vaan jälkijättöiseen suhahdukseen. The New Mutantsin viidestä eri julkaisupäivästä vasta viimeinen piti kutinsa yli kaksi vuotta alkuperäispäivästä ja miltei kolme vuotta kuvauksien päätyttyä. Tänä aikana Disney otti ja söi Ryhmä-X:n hahmojen oikeudet omanneen Foxin suihinsa. Jonain kauniina päivänä Disney ehkä oksentaa mutantit ulos uudessa, MCU-yhteensopivassa muodossa, mutta siihen asti mutanttien taru on päätöksessään.
The New Mutantsin rooliksi tuotantoyhtiöiden Skyllan ja Kharybdiksen välissä jäi heittelehtivän lautan rooli. Pinnalla elokuva kuitenkin sinnikkäästi pysyi, vaikka välillä se jo painui pahasti pinnan alle. Ensimmäisenä laidan yli lensivät haaveet uudesta X-trilogiasta, josta Josh Boonen ohjaus olisi ollut ensimmäinen osa. Jatko-osia ei tässä formaatissa ja tällä kokoonpanolla tule.
Seuraavana kariutuivat toiveet ohjata ja kuvata elokuva Boonen toiveiden mukaisesti. Elokuvan pääkuvaukset saatiin kasaan jo 2017, mutta sovittuja jälkikuvauksia ei koskaan päästy kuvaamaan. Myös editointiin tuli pitkä tauko, ja editoijat vaihtuivat kesken kaiken. Rannalle kuitenkin lopulta päästiin, vettyneenä ja myöhässä kuin Odysseus konsanaan – ja huomattiin, että rannalla riehuu korona, joka vei loputkin toiveet taloudellisesta menestyksestä. Vain tuotantosopimuksessa ollut pykälä elokuvateattereissa esittämisestä toi elokuvan valkokankaille eikä suoraan Disneyn suoratoistokanavaan.
Oman painolastinsa tuotannolle aiheutti viime aikoina yleistynyt yleisönkosiskeluilmiö, jossa näyttelijän pitäisi muka edustaa tismalleen samaa viiteryhmää kuin mitä roolihahmo on. Kun esimerkiksi puoliksi mustaa brasilialaista alkuperäishahmoa esittää brasilialainen mutta ei musta näyttelijä, niin jo oli piru merrassa ja kuuluisa someraivo valloillaan. Siitä ei sen sijaan jaksettu vetää hernettä nenään, että venäläistä mutanttinoitaa Illyana Rasputinia ei suinkaan esittänyt venäläinen, vaan häntä esittäneen Anya Taylor-Joyn tausta on Argentiinassa ja briteissä.
Yhtä etnistä venäläisyys olisi kuin mikä tahansa muukin eikä kulttuuritausta rajoitu ihonväriin, mutta Venäjän suunnalta ei taida tulla lipputuloja niin paljon kuin Yhdysvaltojen vähemmistöryhmiltä. Siksipä oikeaoppisten taustojen vaatiminen vain tiettyjen roolihahmojen näyttelijöiltä vaikuttaa tekopyhältä hurskastelulta, jota perustellaan tasa-arvolla, mutta jossa motiiveina ovat raha ja julkinen imago. The New Mutantsin avainhahmoa Danielle Moonstaria esittävä Blu Hunt on sitä paitsi lakota-intiaani, kun taas sarjakuvahahmo on cheyenne. Mutta eivät kai nettiristiretkeläiset niin pitkälle ole jaksaneet selvitellä.
Danielle Moonstar menettää perheensä salaperäisessä onnettomuudessa ja herää suljetussa sairaalassa, jossa on vain muutama muu teinipotilas sekä heitä valvova tohtori Cecilia Reyes (Alice Braga). Teinit ovat uusia mutantteja eli nuoria mutantteja, joiden voimat ovat hiljattain aktivoituneet ja aiheuttaneet enemmän tai vähemmän traumaattisia kokemuksia. Tilanteet ja ihmissuhteet kärjistyvät nopeasti, ja Moonstarin psyykkisten voimien puhjetessa The New Mutants ottaa nopeasti käännöksen kohti teinikauhuelokuvia.
Käsikirjoituksen lähtökohtana on ollut Marvelin mutanttimaailman pitkäaikaisimman käsikirjoittajan, aikoinaan yli 17 vuotta putkeen mutanttien saippuaoopperamaisia seikkailuita kirjoittaneen Chris Claremontin sekä kuvittaja Bill Sienkiewiczin klassikkotarina The Demon Bear. Erityisesti Sienkiewiczin tavaramerkki eli vimmaisen psykedeelinen viivankäyttö ja mustan tussin kuumeinen dominointi teki The Demon Bearista väkevän kauhutarinan, jossa unen ja todellisuuden erot hämärtyivät.
Boone ei ole malttanut pitäytyä vahvassa alkuperäistarinassa, vaan on ympännyt mukaan lisäelementtejä lähinnä perinteisistä teinielokuvista mutta myös psykologisemmista kauhuklassikoista. Erityisesti tohtori Reyes heijastaa mielikuvia Yksi lensi yli käenpesän (1975) hoitaja Ratchedista. Lisäksi teokseen on haettu Breakfast Clubin (1985) tyyppisiä kevyempiä ryhmäasetelmia.
Onpa mukaan saatu myös tyttöjen välistä ystävyyttä herttaisen teiniromanssin myötä. Kumpikaan romanssin osapuoli ei ole sarjakuvissa lesbo, mutta Uusien Mutanttien vietnamilainen alkuperäisjäsen Karma olisi ollut. Karmaa ei kuitenkaan ole mahdutettu elokuvaan. Jos ihmissuhteiden moninaisuutta sekä etnisyyttä halutaan supersankarielokuvassa korostaa, niin miksihän ei viitsitä käyttää ryhmän ydinjäsentä, joka on sarjakuvissa tullut ajat sitten kaapista ulos?
Boonen tavoitteet ovat olleet huomattavan kunnianhimoiset, vaikkei niille saada täyttä katetta teemojen runsaudenpaljouden vuoksi. Viimeistään editointivaiheessa elokuvasta on kuitenkin saatu viihdearvoiltaan varsin sujuva, joskin lähinnä pintatasolle jäävä teinien kasvukertomus. Noin puolitoistatuntinen paketti on riittävän kompakti, jotta ylipitkää tyhjäkäyntiä ei jää kuten esimerkiksi edelliseen X-elokuvaan X-Men: Dark Phoenix (2019).
Osa painajaismaisista kauhutunnelmista, kuten kuolleet kaivostyöläiset tai Marilyn Mansonin äänellä varustetut hymiömiehet toimivat perinteisinä säikyttelykohtauksina. Toimivin kauhu piilee kuitenkin realistisemmissa sävyissä. Tarina muistuttaa, kuinka herkästi aikuiset voivat käyttää nuoriin väärin auktoriteettia laitoksissa, joista ei ole poispääsyä. Väärinkäytön teema kytkeytyy arkistokuvapätkien myötä myös Loganin (2017) synkkään näkemykseen lähitulevaisuudesta ja mutanttien kohtalosta kasvottomien yritysten pelinappuloina. Kytköksen myötä kahdenkymmenen vuoden mutanttisaaga saa varsin kolkon päätöksen sekä valkokankaalla että tosielämän talousuutisissa.
Toimituskunnan keskiarvo: 2 / 2 henkilöä
Seuraava:
Näkemiin Neuvostoliitto
Inkeriläisen koulupojan kasvutarina 1980-luvun Neuvosto-Virossa löytää uusia näkökulmia historiaan.
Edellinen: The Quake
Norjalainen katastrofielokuva on tavanomaisuudestaan huolimatta Hollywoodin vastineitaan ihmisläheisempi.