Vain robottimies voi tietää sen
Kun kuuhun kurottaa, voi katajaan kapsahtaa. Lähinnä b-luokan toimintaohjaajana tunnettu Jonathan Mostow on yrittänyt tavoitella uusimmalla ohjauksellaan Surrogates – sijaisrobotit filosofisen syvällisiä ja monimutkaisia teemoja ja yhdistää ne Bruce Willis -äijäilytoimintaan. Yritys epäonnistuu surkeasti.
Sijaisrobottien pääteema on pöllitty Isaac Asimovin klassisesta Alaston aurinko -teoksesta vuodelta 1957. Teoksessa tulevaisuuden ihmiset ovat eristäytyneinä kotonaan ja kohtaavat toisensa vain virtuaalisesti hologrammien välityksellä, asuen erakoituneina ja robottien palvelemana. Asimovin monet visiot ovat muuttuneet ajan myötä todeksi, sillä nykypäivänä sekä robotiikan huikea kehitys että virtuaali-avatarien käyttö netissä ovat avanneet uusia mahdollisuuksia.
Nykyään on jo robotteja ja koneita, joita ihmiset ja eläimet, kuten koe-eläiminä käytetyt apinat voivat käyttää ajatuksen voimalla", aivoimpulsseilla. On tehty useita menestyksekkäitä testejä, joilla tavoitellaan läpimurtoa sekä halvaantuneiden ja muuten liikuntakykynsä menettäneiden ihmisten auttamiseksi että robottien ohjaamiseksi etäältä. Monella keksinnöllä on sotilaallinen tausta, mutta ne soveltuvat myös siviilikäyttöön erinomaisesti.
Asimovin visioissa perinteinen sosiaalinen kanssakäyminen on kokenut oikeastikin varteenotettavia muutoksia ja muuttanut ihmisyyden olemusta. Mostowin elokuvassa muutokset ovat puolestaan pinnallisia ja naiivin typeriä. Lähitulevaisuuteen sijoittuvassa maailmassa on kehitetty täysin ihmisen näköinen ja kaltainen robottimallisto, johon ihmiset voivat siirtää tietoisuutensa, pysytellä kotonaan ja liikkua ulkomaailmassa paranneltuna robottiversiona, jota ikä tai fyysiset vammat eivät rasita. Samalla jostain selittämättömästä syystä rikollisuus, köyhyys ja kaikki muukin ovat lähes poistuneet koko maapallolta heti kun vempaimet on kehitetty, muutamassa vuodessa.
Ajatus on täysin absurdi ja naiivin epärealistinen. Miten kaikilla maailman ihmisillä on äkisti varaa kalliiseen sijaisrobottiin, ja miten tajunnan siirto robottiin poistaa maailman lukuisat ongelmat kuin taikaiskusta? Pahuus, rikollisuus ja toisten hyväksikäyttö kuuluvat valitettavan olennaisena osana ihmisyyteen, ne ovat tekijöitä, jotka erottavat meidät muista eläimistä, jotka tappavat pääasiassa ravinnoksi tai suojellakseen pentujaan. Kuten netin törkyiset keskustelupalstat todistavat, ihmisyys ei myöskään saavuta korkeinta, jalointa astettaan silloin kun henkilöllisyys voidaan häivyttää nimimerkin tai virtuaali-avatarin taakse.
Siihen on toki mahdollista uskoa, että lähitulevaisuudessa rikkaiden maiden kansalaiset maata pötköttävät virtuaalisohvaperunoina kotona ravinneliuosletku suonessaan ja virtuaalipuku päällään, mutta luultavasti heidän virtuaaliset toimintansa keskittyisivät enimmäkseen seksiin ja väkivaltaan, samalla kun heidän kielellinen ja älyllinen tasonsa vajoaa kultakalan tasolle, sillä erotuksella, että kultakala ei turhia puhua pulputa, ei ainakaan aivotonta ja degeneroitunutta chat-kieltä. LOL OMG vain itse kullekin säädylle.
Näin naiivin alun jälkeen on erittäin vaikea päästä elokuvan teemoihin mukaan. Se onnistuukin parhaiten kuvittelemalla, että kyseessä ei olekaan lähitulevaisuus vaan satojen vuosien päässä odottava utopia. Bruce painaa sekä salskeana robottiäijänä että vähemmän salskeana vanhana äijänkäppyränä minkä ehtii, juoksee, ampuu ja räjäyttelee. Willisistäkään ei ole kuitenkaan ihmeidentekijäksi, vaikka Willis onkin aiemmin kunnostautunut haastavissa dystopia/scifi-elokuvissa kuten Terry Gilliamin 12 apinaa.
Aihe edellyttäisi myös syventymistä elokuvan maailmaan sekä henkilöhahmoihin, mutta editoijalla on ilmeisesti ollut maaninen juhlapäivä, koska kohtaukset ja hahmot on leikelty minimiin. Henkilöhahmot ovat paperinohuita, teemat nimellisiä ja monet niistä hylätään heti niiden esittelyn jälkeen, mikäli toimintavaihde sitä vaatii. Reilun 80 minuutin elokuva on todella lyhyt, mikä on kuitenkin elokuvan parhaita ansioita. Kauheintahan olisi ollut, jos mitättömälle sisällölle olisi uhrattu kaksinkertainen minuuttimäärä, kuten niin monelle lähinnä efektien ja 3D-hypetyksen varassa pyörivälle nykyajan tieteiselokuvalle.
Toimituskunnan keskiarvo: 1,6 / 5 henkilöä
Seuraava:
Särkyneet syleilyt
Pedro Almodóvarin välityömäinen tyylicoctail jättää suuhun pettymyksen jälkimaun.
Edellinen: Aikamatkustajan vaimo
Aikamatkustajan vaimo ei nimestään huolimatta ole tieteiselokuva, vaan romanttisväritteinen ihmissuhdedraama.