Sukellusvene U-96 kotikatsomo

Das Boot/ Sukellusvene U-96 on monille tuttu niin elokuvana kuin kuusituntisena tv-sarjanakin. Viime vuoden lopulla Das Boot julkaistiin uudelleen 200 minuuttisena digitaaliäänellä ja wide screenillä varustettuna ohjaajanversiona (HUOM! valitettavasti Suomen versio ei todennäköisesti ole wide screen). Jotkut varmaan muistavatkin, että vuonna 1982 Das Boot sai kuusi Oscar-ehdokkuutta, mikä oli ennen kuulumatonta ei-amerikkalaiselle elokuvalle. Das Bootista tuli menestyksekkäin koskaan Yhdysvalloissa julkaistu ulkomainen elokuva. Elokuva myös aukaisi ohjaajalleen Wolfgang Petersenille ovet Hollywoodiin, jossa hän on sittemmin tullut tunnetuksi mm. elokuvien Air Force One (1997) ja In the Line of Fire/ Tulilinjalla (1993) tekijänä.

Syyt Das Bootin suurelle menestykselle myös Euroopassa eivät liene epäselviä, sillä yhtä intensiivisesti kuvatut ja aidosti pasifistiset sotaelokuvat ovat todella harvassa. Das Bootin näyttelijätyö on loistavaa, klaustorofobia kouriintuntuvaa ja nuorien miesten pelko hukkua isoon ja kylmään peltipurkkiin on äärimmäisen koskettavaa. Harva olisi uskonut, että mikään elokuva, jossa saksalainen sukellusvenemiehistö räjäyttelee liittoutuneiden laivoja, tulisi saamaan yleisön sympatiat puolelleen. Das Boot sai ja se on edelleenkin todistus elokuvan emotionaalisesta voimasta.

Das Bootin tapahtumat lähtevät liikkeelle syksyllä 1941, jolloin Jürgen Prochnovin kipparoima saksalainen sukellusvene lipuu kotisatamastaan metsästämään raskaasti aseistautuneita liittoutuneiden saattueita. Saksalaiset sukellusveneet ja brittiläiset hävittäjät käyvät Pohjois-Atlantilla piinaavaa kissa ja hiiri -leikkiä, jossa liittoutuneet ovat vahvan ilmatuen voimin vääntäytyneet niskan päälle. Julma leikki huipentuu Gibraltarilla, jossa sukellusveneen miehistöltä revitään viimeisetkin eloonjäämiskonstit - aina kotiinpaluun katkeraan loppuun asti.

Director’s Cut - Miksi?

Das Boot on erinomainen sotaelokuva, mutta ensimmäisen elokuvaversion ja varsinkin tv-sarjan nähneille Director’s Cut ei anna mitään uutta. Alan harrastajille ja keräilijöille digitaaliääni ja wide screen ovat otollisia täkyjä ja tietenkin sellaiselle, joka ei ole aiempia versioita nähnyt, ohjaajanversio puoltaa paikkaansa. Pahimmillaan Das Bootin tehokasta kerrontaa on kuitenkin vesitetty tuolla ylimääräisellä tunnilla. Itse asiassa Das Bootin uudelleen julkaistu versio tuntuu perusteettoman ylipitkältä ja se kuuluu samaan sarjaan kuin Abyssin ja Aliensin ohjaajanversiot: mitään niin erinomaisen olennaista ei ole lisätty, että vaivaan olisi kannattanut ryhtyä. En ole kenenkään koskaan kuullut näiden elokuvien ensimmäisistä versioista sanoneen: "Olipa hyvä elokuva, mutta olisin toivonut sen olevan tunnin pitempi." Näiden elokuvien kohdalla ohjaajanversio kielii lähinnä paisuneesta egoismista. Ehkä tekijät ovat rakastaneet omaa elokuvaansa liikaakin.

Pasifismia ilman pasuunoita

Vaikka kyseenalaistankin Das Bootin ohjaajanversiota, en kyseenalaista millään tavoin elokuvan ansioita pasifistisena sotaelokuvana, jollaisena Das Boot kuuluu ehdottomaan eliittiin. Ohjaaja Petersen ei ole sodanvastaisuuden saarnaaja, vaan hänen elokuvassaan vahva kannanotto sodan turhuudesta tuodaan esiin vaivihkaa tapahtumien ja henkilöhahmoihin liittyvän väkevän inhimillisyyden kautta. Das Bootissa ei ole ensimmäistäkään macho-sankaria, vaan ryhmä miehiä, jotka yrittävät selvitä hengissä itsemurharetkeltä vaikuttavalta sotakomennukseltaan.

Kohtaus, jossa sukellusvene nousee pintaan antamaan armonlaukauksen tuhoamalleen rahtilaivalle, kuuluu elokuvahistorian vaikuttavimpiin. Miehistön voiton huuma ei kestä kuin hetken: sukellusveneen kapteeni huomaa, että laivan räjähtäessä merimiehet yrittävät epätoivoisesti pelastautua tulen ja räjähdysten keskeltä hyppäämällä kannelta. "Mitä he edelleen tekevät laivalla? Miksi heitä ei ole pelastettu? Aikaa on ollut tarpeeksi!", kapteeni huutaa epäuskoisena.

Rahtilaivan miehistön avunhuudot kantavat ylimeren, kun he yrittävät uida epätoivoisesti kohti sukellusvenettä. Kapteeni käskee sukellusveneen peruuttaa puolivauhtia pois lähestyvien merimiesten luota. Jokainen sukellusveneessä olija tajuaa olleensa mukana joukkomurhassa. Jokainen tietää, että merimies ei jätä toista merimiestä hukkumaan, mutta jokainen myös tietää, että sukellusveneeseen vankeja ei voida ottaa. Pitkään piinatun sukellusvenemiehistön ansaittu voiton huuma päättyy katkeruuden ja katumuksen kyyneliin.

Kun Das Bootia vertaa viime aikaisiin Hollywoodin sukellusvene- elokuviin, ero tunnelmassa on valtaisa, sillä Das Boot on suuri anti-hightech -sukellusvene-elokuva, teknisen avuttomuuden kuvaus. Elokuva on yhtä aikaa hikinen ja klaustrofobinen, jännittävä ja kauhistuttava. Läsnä on koko ajan se tosiasia, että sukellusveneen miehistö on jättimäisen ja primitiivisen syvyyksissä lipuvan teräspurkin vankeina. Ulkoilmaan ja vapauteen pääsyt ovat harvassa: katsoja on istutettu mukaan sukellusvenemiehistön kolkkoon metalliseen todellisuuteen.