Shadow kotikatsomo

Ohjaaja Zhang Yimou on siirtynyt Kiinan Han-dynastian syntyä myyttisesti kuvanneesta Herosta (Ying xiong, 2002) sitä seuranneelle sotilasjohtajien hallitsemalle Kolmen kuningaskunnan aikakaudelle. Yimoun väreissä kylpeneet wuxia-elokuvat ovat saaneet seurakseen monokromaattisen, harmaan eri sävyistä kalligrafiakirjoitusta visualisoivan elokuvan Shadow (Ying, 2018). Se on miekkailijan tavoin ohjaajansa askel jälleen kunnianhimoisemman elokuvanteon pariin kaikin puolin pettymyksen aiheuttaneen amerikkalaisen yhteistuotannon The Great Wallin (2017) jälkeen.

Nuori ja äkkipikainen kuningas Pei (Zheng Ryan) hallitsee valtakuntaansa, mutta hänen alamaisensa haaveilevat paluusta entisestä liittolaisesta viholliseksi muuttuneen Yangin valloittamaan Jingzhoun kaupunkiin. Pein edellisessä taistelussa vakavasti haavoittunut komentaja Jing (Deng Chao) on kehittänyt suunnitelman sotaa karttavan kuninkaan huijaamiseksi ja vihollisensa lyömiseksi käyttämällä hyväkseen lapsesta asti koulutettua kaksoisolentoaan, varjoa (Deng Chao).

Jo Akira Kurosawa hyödynsi elokuvassaan Kagemusha – varjokenraali (1980) sotapäällikön ja tämän kaksoisolennon identiteettien sekoittumiseen liittyvää fyysistä ja henkistä kamppailua. Kurosawan ihailema shakespearelainen hovidraama näyttää innoittaneen myös Yimoun elokuvan käsikirjoitusta, joka on sovitus Zhu Sujin historiallisesta näytelmästä Three Kingdoms: Jingzhou. Shadow’n ensimmäinen hitaasti käynnistyvä puolisko rakentuu täysin hovijuonittelun ja selkäänpuukotusten varaan ennen kuin aseiden terät alkavat viuhua.

Keskeisimmät hahmot ehditäänkin pohjustaa hyvin. Varjo omaa wuxia-elokuvien traagisen menneisyyden ja Deng Chao vakuuttaa kaksoisroolissaan komentajan ja varjon ensimmäisestä yhteisestä ruumiillisesta kohtauksesta lähtien. Samalla kun kuningas ja varjo kiistelevät Jingzhoun takaisin valtauksesta palatsin seinien takana piileskelevä komentaja seuraa varjonsa koulutusta ja tämän lähentyvää suhdetta vaimoonsa (Sun Li). Hovinjäsenet ovat karrikoituja hahmotyyppejä kuten juonitteleva neuvonantaja, oikeamielinen sotilas sekä miehet haastava omapäinen prinsessa.

Jingzhoun hyökkäyksen alkaessa elokuvan rytmitys tiukentuu leikatessaan armeijoiden kohtaamisen sekä varjon ja kaupunkia puolustavan Yang Cangin (Hu Jun) kaksintaistelun välillä, joissa Yang-sapelit ja metalliset Pei-sateenvarjot ottavat yhteen. Sadepisarat tiivistyvät hidastuksissa lentävistä wuxia-liikkeistä ja kekseliäät taktiikat korostuvat sekä kolmen erän kuolemantaistossa että Pein armeijan etenemisessä.

Shadow’n parasta antia on mustan ja valkoisen jakama visuaalinen ilme, joka kuvastaa taisteluareenanakin toimivan Jin ja jang merkin toisiinsa kietoutuvia perusvoimia. Vastakkaisia elementtejä on elokuvassa monia ja useimmat päähenkilöistä liikkuvat niiden keskellä moraalisesti harmaalla alueella. Taistelussa toisiinsa sekoittuvat maskuliininen uho ja voitokkaat feminiiniset liikkeet. Naishahmojen alisteisesta asemastaan nouseminen sopii osaksi wuxia-elokuvien vahvoja naissotureita.

Kiinan viidennen sukupolven elokuvantekijöihin kuuluva Yimou edustaa edelleen värienkäyttöä kerronnan osana parhaimmillaan, jota tuetaan nyt sitra-soitinten musiikilla. Digitaalisilla efekteillä on saatu loihdittua muinaisen Kiinan valtakuntien visiot ylenpalttisine palatseineen ja taisteluareenoineen, jotka jättävät realistisuudestaan huolimatta kolkon vaikutelman aikaisempien vuosikymmenten elokuvantekoon verrattuna. Shadow’n tunnelma on Yimoun ylenpalttisille elokuville verrattain synkempi ja myös sen draaman kaari kietoutuu lopulta ikuiseksi petoksen kehäksi.