The Great Wall valkokangas

Kiinan kasvaneet markkinat ovat alkaneet näkyä Hollywoodin elokuvakentässä. Kansantasavallan taakse kätkeytyy merkittävät tulolähteet, joita Yhdysvaltojen elokuvatuotanto ei voi enää jättää täysin huomioimatta. Tämän johdosta yhä useammat menestyselokuvat pyrkivätkin vetoamaan maan katsojakuntaan. Nyt samoille lippuluukuille tähtää maiden mittava yhteistyöprojekti, suuren budjetin spektaakkelirymistely The Great Wall.

Kiinan kallein elokuvatuotanto ehti herättää laajamittaista kritiikkiä trailereidensa pohjalta. The Great Wallia arvosteltiin ”valkoinen pelastaja” -myytin toisintamisesta. Tarinassa Matt Damonin esittämä palkkasotilas saapuu ruudin perässä Kiinan muurille, mutta pian länsimaalainen tulokas saa huomata, että maata vartioivat sotajoukot ovat napit vastakkain asteroidin törmäyksestä syntyneen hirviöarmadan kanssa. Sekä Damon että ohjaaja Zhang Yimou ovat kiistäneet väitteet sanoen, että elokuvan nähtyään kritisoijat joutuisivat pyörtämään sanansa.

Osittain tämä pitääkin paikkansa. The Great Wall ei jää valkokeskeisyytensä vangiksi, vaikka päähenkilönä onkin varsin tyypillisesti valkoinen, erittäin kyvykäs ja kaiken taitava mieshenkilö, jolle orientalistinen henkevyys tarjoaa avaimet sielunvaellukseen. Elokuva nimittäin antaa tilaa yhtä paljon kiinalaiselle kenraali Lin Meille (Jing Tian), joka ei vain tasapainota länsimaista perspektiiviä vaan tarjoaa miespäähenkilön rinnalle yhtä lailla kykenevän naishahmon. Virkistävästi elokuva ei kuitenkaan usuta hahmojaan väkinäisen romanssin pyörteisiin.

Kokonaisuuden ansiot kuitenkin taiteen ja viihteen saroilla yltävät korkeintaan portaiden ensimmäiselle askelmalle. Toimintavetoinen tuhosirkus pelaa maksimaalisen näyttävyyden ja korkeaoktaanisen efektipröystäilyn areenalla. Täysmittaisen elokuvan kannattelu näillä eväillä on haastavaa, mutta ei mahdotonta. Toimivan mytologiaoopperan keinot taidettiin viime vuotisessa Gods of Egyptissa, joka puhtaassa kalkkuna-arvossaan jaksoi viihdyttää mittansa ajan.

The Great Wall ei kuitenkaan tavoita Proyasin ohjauksen löylynlyömää viehättävyyttä. Elokuva rakentuu muutaman toimivan kohtauksen varaan, joiden väliä tilkitään tylsämielisellä paapoilulla. Reitti kohti seuraava muuritaistelua käydään hahmojen ja tematiikan turvin, joista kumpikaan ei kanna starttiviivaa pidemmälle. Kokonaisuus heittää ilmaan ydinajatuksia luottamuksesta ja ahneudesta toivoen, että pintapuolinen puiminen antaisi edes jotain substanssia mörkölahtauksen keskelle.

Vakuuttavampien hahmojen tukemana tämä voisi jopa toimiakin, mutta The Great Wallin miekkaa heiluttavat panssaripellet eivät mene uskottavuudessaan läpi edes vetelässä sunnuntailarpissa. Matt Damonin palkkasoturi on kuin Bostonista keskiajan Kiinaan kävellyt aikamatkaaja, eivätkä hahmokupletin muutkaan jäsenet juuri mielenkiintoa herätä.

Spektaakkelin elkeet luulisi ohjaaja Zhang Yimoulla olevan hallussa. Maineikas elokuvantekijä on ollut mukana ohjaamassa ja käsikirjoittamassa Kiinan kalleimpia elokuvia. Vuosien myötä miehelle on kehittynyt hyvin omaleimainen tyyli varsinkin visuaalisen näyttävyyden saralla. Yimoun kädenjälki latistuu kuitenkin keinotekoisuuden jalkoihin. Vahvat värit, laajat joukkokohtaukset ja ilmaa halkovat kamera-ajot ovat toki läsnä myös The Great Wallissa, mutta liiallinen CGI-kuvasto häivyttää elokuvan ja videopelin välimaaston liki olemattomaksi. Efektipyörityksen lomassa tulee ikävä niin kotikonsolia kuin myös Yimoun huomattavasti näyttävämpiä ja taidokkaampia wuxia-elokuvia.

The Great Wall on suuri kalkkuna, joka kaakattaa 135 miljoonan dollarin panostuksen turvin kovin voimattomasti. Vahvan avauksen jälkeen elokuvan katsojamäärät laskivat kuin lehmän häntä Kiinan lippuluukuilla. Maan hallitseva puolue syytti huonosta menestyksestä elokuvakriitikoita, jotka vahingoittavat nuivilla arvosteluillaan Kiinan elokuvamarkkinoita. Hollywood- floppien arvosteluista tuohtuneiden ohjaajien tuittuilut sosiaalisessa mediassa tuntuvat tähän verrattuna kovin viattomilta.