Nykyiset Balkanin tapahtumat huomioiden tuntuu suorastaan kornilta katsoa elokuvaa, jonka nimi on Rauhanturvaajat ja jossa rauhaan pakotetaan tosielämästä tutulla jenkkityylillä. Tarkoitus pyhittää keinot; sankarit saavat tehdä mitä lystäävät, koska he ovat liikkeellä hyvän asian puolesta. Rauhan turvaaminen onnistuu nimenomaan sillä, että viholliset - tässä tapauksessa terroristijoukkio - listitään surutta ja silmääkään räpäyttämättä. Muutama omankin puolen mies saattaa siinä sivussa kuolla, mutta mitäpä pienistä.
Rauhanturvaajat on saattanut maailmaan täysin tuntematon ohjaajanimi Frederic Forestier. Itse elokuva puolestaan tunnetaan useammallakin englanninkielisellä nimellä: The Peacekeeper, Hellbent ja Red Zone. Edellinen kielii muun muassa siitä, että kyseinen action-leffa on pykätty maailmanmarkkinoille nimenomaan videoformaattina ja sen nimeä voidaan vaihdella maasta tai markkina-alueesta riippuen mahdollisimman myyvään vaihtoehtoon. Ja edellinen ei sitten tietysti lupaa kovinkaan kummoisia elokuvan tasosta.
Lupaavalta ei kuulosta myöskään se, että Rauhanturvaajien pääosassa huseeraa yksi maailman turhimmista toimintatähdistä, Tukholmasta Hollywoodiin päätynyt lihaskimppu Dolph Lundgren. Kun filkka on vielä kaiken edellä mainitun lisäksi kanadalais-amerikkalaista yhteistuotantoa, joutuu b-elokuvien harras ystäväkin suhtautumaan rainaan varsin epäilevästi. Ja valitettavasti epäilyt elokuvan kökköydestä osoittautuvat myös tosiksi.
Rauhanturvaajat on itsetarkoituksellisen väkivaltaista tusinaviihdettä, joka toistaa lajityyppinsä tympeitä kliseitä täysin ennalta arvattavasti. Elokuva on jopa niin huono, ettei sitä voi katsoa edes campina. Äärimmäisessä hätätilassa, aamuyön yksinäisinä tunteina, jolloin tv-kanavat ovat täysin hiljenneet, voi leffa ehkä niukin naukin pelastaa jonkun unettoman yön. Silloinkin todennäköisemmin siten, että uneton turtuu unten maille viimeistään puolen tunnin katselun jälkeen. Parasta elokuvassa ovat Dolph Lundgrenin järeät leukaperät ja se, ettei toimintaa ole venytetty puoltatoista tuntia pidemmäksi.
Miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä
Tarinan päähenkilönä heiluu oikeamielinen mutta auktoriteetteja ja byrokratiaa vihaava ilmavoimien majuri Frank Cross, jota Lundgren esittää jäyhällä tyylillään. Cross lentää ruoka-avustuslähetyksiä Lähi-idän sorretuille kansanryhmille ilman Yhdysvaltain puolustusvoimien - ja oletettavasti myös Naton - lupaa. Käskyistä piittaamaton majuri palautetaan ruotuun pakottamalla tämä Amerikan viheliäisimpään duuniin: vartioimaan ja kuljettelemaan ympäriinsä presidentin mustaa salkkua, jossa säilytetään supervallan ydinasearsenaalin huippusalaisia laukaisukoodeja.
Crossin ensimmäinen työpäivä menee hetimiten päin helvettiä, kun inhat terroristit kaappaavat salkun, jonka avulla voi räjäyttää koko pallon. Loppuaika elokuvasta selvitelläänkin sitä, onnistuuko majuri estämään roistojen suunnittelemat tihutyöt. Toiminnan miehenä ja uuden mustan ystävänsä avulla Cross toki ratkaisee asiat parhain päin, maailma ja Amerikan Yhdysvallat pelastuu. Samalla myös Cross kerää kunniaa ja tunnustusta aiemmin niin ymmärtämättömiltä päälliköiltään.
Rauhanturvaajat on elokuva, joka tihkuu tuttuakin tutumpaan tapaan testosteronia ja miehistä uhoa. Tarinaan on kirjoitettu mukaan yksi naishahmo, majurin tyttöystävä Jane. Roolilla ei ole sinänsä mitään merkitystä leffan juonen ja kokonaisuuden kannalta. Puhelimessa puhuva nainen lienee ympätty mukaan siksi, jottei yhdellekään katsojalle sattuisi juolahtamaan mieleen se, etteikö Dolph-Cross olisikaan ehta heteromies. Houkutus tulkita päähenkilöä homoseksuaaliksi on nimittäin aivan mahdollista: sen verran miehisestä miehestä - täydellisestä ja itseriittoisesta ylimaskuliinisuudesta - on Dolph Lundgreninkin kohdalla kyse. Ja sen verran paljon elokuva keskittyy - genrensä konventioiden mukaisesti - kuvaamaan jannujen välistä reipasta, reteetä ja loppujenlopuksi herkkääkin ystävyyttä. Vain mies voi ymmärtää miestä, ja vain harva mies voi ymmärtää väärinymmärrettyä miestä, mutta kun tosimies löytää tosiystävän, tulee miesparista kertakaikkisen kaikkivoipainen kaksikko.
Toimituskunnan keskiarvo: 1 / 2 henkilöä
Seuraava:
54
Arvostelu elokuvasta 54.
Edellinen: Verijäljet
Arvostelu elokuvasta Affliction / Verijäljet.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Carry-On dvd
- Kraven the Hunter ensi-ilta
- Taru sormusten herrasta: Rohirrimin sota ensi-ilta
- Greedy People dvd
- Amadeus – ohjaajan versio ensi-ilta
- Drive-Away Dolls dvd
- The Monk and the Gun ensi-ilta
- Arto Halonen ja Jälkeemme vedenpaisumus haastattelu
- Jälkeemme vedenpaisumus ensi-ilta
- Astrid Lindgrenin joulutarinoita ensi-ilta