Prinsessa Ruusunen kotikatsomo

Walt Disney -yhtiöiden piirroselokuvien suurta kulta-aikaa elettiin vuosien 1930-1960 välillä. Tuona aikana yhtiö valmisti lähes viisisataa animaatiota, joista tosin vain pieni murto-osa oli täyspitkiä animaatioelokuvia. Piirroselokuvien tuotanto oli keskittynyt pääosin Akun, Mikin, Hessun ja Pluton varaan työstettyihin pätkiksiin, jotka nykypäivänä edustavat animaatiotaiteen ylväintä aatelia. Samoina vuosikymmeninä Disney teki myös ikimuistettavimmat piirrosklassikkonsa aina Lumikista 101 dalmatialaiseen.

Prinsessa Ruusunen edustaa Disneyn kultakauden viimeisiä suuria satuklassikkoja. Elokuvan akvarellisatukirjoille tyypillinen piirrosasu poikkeaa selkeästi varhaisista satuklassikoista Lumikista, Pinocchiosta, Dumbosta ja Bambista. Lämpimät ja lähes taianomaiset värit puhkeavat Prinsessa Ruususessa loistoonsa vain tarinan puunhakkaajan mökkiin sijoittuvassa osassa. Auroran leikittely eläinystävineen metsän siimeksessä edustaa viattomuudessaan sellaisia kauneuskäsityksiä, joista tänä päivänä voi enää vain haaveilla.

Vaikka Prinsessa Ruususen piirrosjälki on "kylmempää" kuin varhaisemmissa satuanimaatioissa, niin animaation kokonaisvaltainen lumovoima on Ruususessakin vahvasti läsnä. Elokuva nähtiin 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla uusintajulkaisuna Suomenkin valkokankailla, jolloin elokuvan todellinen visuaalinen voima pääsi oikeuksiinsa. Videon sumuinen kuva ahtaassa tv-ruudussa ei tee mitään oikeutta tälle taideteokselle, sillä visuaalisesta loistosta jää videoformaatissa jäljelle vain hailakka varjo.

Satuna Prinsessa Ruusunen on tyypillinen "olipa kerran" -tarina, jota Disneyn elokuvaversio varsin uskollisesti seuraa. Jotkut ovat kovasti halunneet tulkita Disneyn satuanimaatioista myös omaan aikaamme liittyviä subtekstejä. Ruususen kohdalla analyysit ovat olleet vakaasti teini-iän seksuaalisuuden pidättäytymisen ja sitä seuraavan ahdistuksen kannalla. Mielestäni sadut olisi kuitenkin osattava tulkita rehellisesti satuina ja jättää psykoanalyysillä leikittelyt paremmille peuhamaille. Toki saduilla on oma taustansa ihmisten alitajunnan temmellyskentillä ja ne tietysti konkretisoituvat kullekin aikakaudelle ominaisella tavalla. Pääasiallisesti sadut kuitenkin opettavat lapsille moraalia sekä hyvän ja pahan erottelua. Tässä suhteessa satuklassikkojen arvo korostuu koko ajan, mitä enemmän erilaisia moneja tunkeutuu haurastuttamaan lasten käsityksiä ihmisyydestä ja ihmisarvosta.

Prinsessa Ruusunen on todellinen Disneyn klassikko, vaikka ei 1940-luvun kirkkaimpien helmien rinnalle aivan ylläkään. Aikuisille animaatiotaiteesta nauttijoille video on hieman kehno korvike, mutta lastensa katseltavaksi vanhemmat eivät parempaa voi videohyllyiltä kotiinsa kantaa.

Trivia / Walt Disneyn klassikkoanimaatiot 1937-1961: Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937), Fantasia (1940), Pinocchio (1940), Dumbo (1941), Bambi (1942), Tuhkimo (1950), Liisa ihmemaassa (1951), Kaunotar ja kulkuri (1955), Prinsessa Ruusunen (1959), 101 dalmatialaista (1961)