Predator: Badlands kotikatsomo

Dan Trachtenbergin toinen ohjaus kuusiosaiseen Predator-elokuvien sarjaan seuraa perheensä hylkäämää yautja-lajiin kuuluvaa predator-avaruusoliota Dekiä (Dimitrius Schuster-Koloamatangi), joka yrittää voittaa takaisin isänsä suosiota. Nuori Dek lähtee seikkailulle metsästämään koko heimonsa pelkäämää Kalisk-hirviötä ja tapaa matkallaan uusia ystäviä.

Ohjaajan edellinen sarjan elokuva oli vuoden 2022 Prey, joka kehitti kohtalaisen ansiokkaasti Predator-elokuvia uuteen suuntaan sijoittuen Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen keskuuteen. Predator: Badlands jatkaa samoilla linjoilla sarjalle uuden miljöön kanssa. Tällä kertaa tapahtumat eivät sijoitu maapallolle eivätkä ihmiset ole tarinan keskiössä. Sen sijaan Alien-elokuvista tutun Weyland-Yutani Corporationin ihmismäiset robotit pääsevät valokeilaan. Badlands kuuluu siis Alien versus Predator -elokuvien tapaisen laajennetun universumin kaanoniin.

Uudesta lähtökohdasta huolimatta kovinkaan moni asia ei tunnu tuoreelta. Avaruusoliot, joita Dek metsästää seikkailullaan, voisivat olla peräisin oikeastaan mistä tahansa muustakin tieteisfantasiasarjasta ja Predator-hahmon uusi ase, punaisena hohtava plasmamiekka, on suoraan kuin Tähtien sodasta. Elokuvan juoni kiteytyy varsin kliseiseksi kasvutarinaksi, jossa jokaisella päähenkilöllä on omat vaikeutensa perheasioissaan, mutta tietysti hyvällä yhteishengellä nämäkin ovat päihitettävissä.

Elokuvan keskeisimmäksi teemaksi nousee jo ensimmäisessä kohtauksessa perhe. Dekin veli Kwei (Michael Homik) päätyy heidän isänsä tappamaksi, koska oli osoittanut veljellistä rakkautta ja ymmärrystä päähenkilöä kohtaan. Lisäksi uudella planeetalla kohdattu inhimillisiä tunteita osoittava synteettinen robotti Thia (Elle Fanning) joutuu elokuvan kuluessa taistelemaan identtistä robottisiskoaan Tessaa (Elle Fanning) vastaan tämän osoittautuessa kylmästi ja sokeasti ylemmän tahon neuvoja seuraavaksi hirviöksi. Kolmas perhe-elementti saadaan Dekin metsästämän Kaliskin ja tämän hylkäämän poikasen Budin (Ravi Narayan) väliltä. Luonnollisesti kolme vaikeista perheoloista ponnistavaa päähenkilöä muodostavat elokuvan lopulla erikoisen, mutta oi niin vahvan uuden perheen.

Predator-elokuvat ovat alun alkaen olleet lähinnä aikuisille suunnattuja rankkoja toimintajännäreitä. Sarjan ensimmäinen osa, Predator – Saalistaja (1987), on yksi kautta aikain ikonisimmista tieteistoimintaelokuvista. Jatko-osat eivät ole varsinkaan 2000-luvulla keränneet kovinkaan suurta suosiota, joten ei ole ihme, että Trachtenbergin Predatorit ovat yrittäneet viedä sarjaa uusiin suuntiin. Prey oli sarjaan virkistävä maisemanvaihdos, joka ei jättänyt rankkuudessaan kylmäksi.

Jostain syystä Badlandsissa kosiskellaan kuitenkin nuorempaa katsojakuntaa. Perhetematiikka sopii kyllä nuorten elokuvaan, mutta on vaikea nähdä sen viihdyttävän pitkäaikaisempaa sarjan fanikuntaa. Preyn jalanjäljissä on lähdetty taas etsimään uutta miljöötä tarinalle, mutta samalla tuntuu unohtuneen, missä sarjan viehätys piilee – tiukassa ja anteeksipyytelemättömässä toiminnassa. Badlands ottaa yhdellä eteenpäin menevällä askeleella samanaikaisesti useamman taaksepäin. Vaikka toimintaa piisaa, se tuntuu muodottomalta ja pidättelevältä. Edes vauhdikkaimmat kohtaukset eivät tunnu miltään. Päällimmäiseksi tunteeksi herää halu katsoa jokin muu sarjan osa.

Predator-identiteetin katoamista edesauttaa myös se, että elokuvaan on ahdettu jopa ylitsepursuava määrä Disneyn Tähtien sota ja Marvel -elokuvista tuttua halpaa one liner -huumoria. Thia kommentoi jatkuvasti humoristiseen sävyyn kaikkea näkemäänsä ja Khalisk-poikanen Bud on taattu pehmolelumaskotti, joka tuo nuorten fantasiaelokuville ominaisen söpön hahmon tarinaan.

Disneyn suoratoistopalvelusta löytyvä Predator: Badlands on oppikirjamaista tietokoneanimaatiolla höystettyä nuorten tieteisfantasiaa, joka ei istu sarjan muiden elokuvien joukkoon. Mikäli se ei yrittäisi väkisin olla Predator-elokuva, olisi se kelvollinen action-hömppä, joka luultavasti hukkuisi satojen samanlaisten joukkoon.