Alkuperäiset metsästäjät
Viimeistään vuonna 2018 julkaistun osan jälkeen Predator-elokuvasarja tuntui loppuun kulutetulta yhä uusien toinen toistaan huonompien jatko-osien ja reboottausten myötä. Yllättäen mahdollisimman vähän sarjan nimikkohirviötä sisältävä ja historiallinen Amerikan alkuperäiskansojen elämästä inspiroitunut Dan Trachtenbergin ohjaama Prey (2022), joka pohjautuu Predator 2 – Saalistajassa (1990) nähtyyn aseeseen, onnistuu tuomaan franchiseen kauan kaivattua uutta eloa.
Ennen Yhdysvaltojen syntyä Pohjois-Amerikan suurilla tasangoilla elivät ja vaelsivat useat alkuperäiskansat. Yksi kansoista, Comanchet tunnettiin tasankojen taitavimpina ratsastajina, pelottamina sotureina sekä luonnon ehdoilla elävänä monipuolisena yhteisönä. Vuonna 1719 pieneen Comanchet yhteisöön kuuluva Naru (Amber Midthunder) haluaa tulla kuolleen isänsä ja arvostetun veljensä Taaben (Dakota Beavers) tavoin taitavaksi soturiksi ja metsästäjäksi. Pelastettuaan yhdessä veljensä kanssa heimonsa jäsenen puuman armoilta Naru uskoo erämaassa vaanivan sitäkin suuremman uhan, jota hän lähtee koiransa Sariin kanssa jäljittämään.
Prey alkaa historiallisena elokuvana Comanchejen näkökulmasta, jota ei lännenelokuvien viholliskuvan luomisen lisäksi ole juurikaan käsitelty. Nerokas konsepti tekee siitä myös esiosan kaikille aiemmille Predator-elokuville, ja vaikka lopputuloksen voi tavallaan aavistaa, pystytään elokuvassa luomaan jännitettä seesteisen luonnon keskelle saapuvan saalistajan muodossa. Jeff Cutlerin upea luontokuvaus kunnioittaa myös lännenelokuvan perinteitä Narun esittelyn alkaessa siitä mihin John Fordin Etsijöiden (The Searchers, 1956) päähenkilö Ethanin tarina loppui. Symbolisesti Prey kääntää tuon elokuvan alkuperäiskansojen representaation ansaitusti päälaelleen.
Allegorisesti Prey rinnastaa ravintoketjun huippupedoksi pyrkivän Predatorin eurooppalaisten siirtomaavaltojen harjoittamaan kolonialismiin, vaikka elokuvassa pistäytyvät myös karikatyyrimäiset ranskalaiset turkismetsästäjät. Metsästyksen itseisarvoiset vaikutukset tuodaan esiin sen tuhotessa lajien, kuten biisonien, elämän edellytykset. Preerioiden ulkopuolisten metsästäjien toiminnalle muodostaa täydellisen vastinparin alkuperäiskansojen kaiken elollisen elämän kunnioitus ja luonnonmukainen metsästys sekä siitä saatavien resurssien tehokas hyödyntäminen.
Narun ja Predatorin välisen metsästyksen ympärille keskittyvä suoraviivainen juoni luottaa pääosin kuvalliseen ilmaisuun ja toimintaan George Millerin elokuvien hengessä. Digitaaliset tehosteet ovat uskottavia, mutta niitä käytetään turhan runsaasti kiinnostavasta aina tylsän puolelle jatkuvaan toimintaan asti. Prey visualisoi useaan kertaan ajatuksen ravintoketjusta ja siihen kuuluvasta metsästyksestä eläinten, ihmisten ja Predatorien välillä. Sarjan edellisen Shane Blackin ohjaaman The Predator (2018) -teoksen nasevasta dialogista ja vitsin vääntämisestä on päästy virkistävästi eroon.
Ensimmäisen Predator – saalistaja (1987) elokuvan, omalla tavallaan yhtä epäuskottavan, päähenkilön Dutchin tavoin myös Narun kekseliäisyys yhdistettynä ympäristönsä hyödyntämiseen osoittautuvat puhdasta voimaa vahvemmiksi aseiksi avaruuden saalistajaa vastaan. Naruna huolestuneen näköinen Midthunder kantaa vaativaa päärooliaan hyvin harteillaan, vaikka ne eivät Schwarzeneggerin levyiset olekaan.
Prey osoittaa, kuinka jokaiselle aikakaudelle on omanlaisensa Predator-elokuva. 1980-luvun machoilusta ja kommunismin patoamisesta, 1990-luvun katujen jengiväkivaltaan ja 2010-luvun paranoiaan ja nostalgiaan sekä 2020-luvun alkuperäiskansojen oikeuksien kunnioittamiseen. Suomessa suoraan Disneyn suoratoistoon menneen Preyn blu-ray-julkaisu on melko kattava sen lisämateriaalien sisältäessä perinteisen making of -koosteen lisäksi poistettuja kohtauksia, jotka avaavat kommenttiraidan tukemana elokuvan kehitystä, sekä elokuvantekijöiden puolentunnin paneelikeskustelun.
Prey on uusi alku tieteistoimintasarjalle tarjoten hienoja kuvia, voimakasta musiikkia, mutta pidemmän päälle valitettavan tylsää toimintaa. Elokuvan ansiot ovat kuitenkin sen puutteita suuremmat, jotka voidaan ymmärtää suuren studion tuotannon kontekstissa. Tuore näkökulma ja paluu sarjan perusasioiden juurelle tekevät siitä kuitenkin yksinkertaisen iskevän katselukokemuksen. Long Live The Hunt!
Seuraava:
The Whip and the Body
Mario Bavan ohjaamassa goottilaisessa kauhuelokuvassa katsoja voi upota sen tarjoamaan unenomaiseen mysteeriin.
Edellinen: In the Land of Saints and Sinners
Ohjaaja Robert Lorenz ei saa nimekkäästä näyttelijäkaartista kaikkia tehoja irti.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta