Poupelle of Chimney Town kotikatsomo

Japanilainen animaatio liitetään usein maineikkaaseen Studio Ghibliin, jonka mestarillisia elokuvia on nähty laajasti meikäläisilläkin valkokankailla. Japanissa toimii myös monia muita ansiokkaita animaatiostudioita, kuten Studio 4°C. Sen pitkistä elokuvista on Suomen teattereissa aiemmin nähty Children of the Sea (2019), joka vastikään lisättiin kirjastojen maksuttomaan elokuvapalveluun Cineastiin. Luonnollisena jatkumona levitykseen on tuotu myös studion seuraava pitkä animaatio Poupelle of Chimney Town (2020), joka nähtiin teattereissa viime syksynä ja on nyt julkaistu kotikatseluun.

Niin Children of the Sea kuin Poupelle of Chimney Town ovat jatkaneet Studio Ghiblin elokuvien synnyttämää mielikuvaa japanilaisista pitkistä animaatioista, joissa visuaalisesti lumoavat ja yksityiskohdiltaan rikkaat maailmat mystisine hahmoineen viehättävät katsojia ikään katsomatta. Tarinoihin kietoutuvat teemat sukeltavat myös monesti syvälle filosofisiin kysymyksiin, joita varttuneempi katsoja saa pohtia vielä pitkään elokuvan jälkeen.

Poupelle of Chimney Town perustuu japanilaisen Akihiro Nishinon lasten kuvakirjaan, josta on aiemmin sovitettu jo näytelmä ja musikaali. Tarina kertoo Lubicchi-pojasta, joka nuohoaa piippuja huolehtiakseen sairaasta äidistään sekä nähdäkseen edes pilkahduksen edesmenneen isänsä kertomista tähdistä, joita savun peittämällä taivaalla pitäisi tarinoiden mukaan näkyä. Halloweenina Lubicchi tutustuu roskista syntyneeseen olentoon Poupelleen, mistä alkaa kaksikon yhteinen matka ja ystävyys.

Tarina ja varsinkin sen elokuvasovitus on ilmeisen tietoisesti rakennettu laajan kertomusperinteen varaan. Löyhiä viittauksia ja kumarruksia niin läntisiin kuin itäisiin kertomuksiin ja elokuviin on jopa hämmentävän paljon. Kyse ei ole niinkään amerikkalaisanimaatioille tyypillisestä alleviivatusta intertekstuaalisuudesta vaan siitä, miten kertomusperinne ja kulttuuri rakentuvat kerroksittain. Tutut elementit tuovat tuttuutta ja turvallisuutta, mutta samalla niiden avulla luodaan uudenlaista sisältökäsittelyä, mikä avaa ovia totuttujenkin teemojen toisenlaisille tulkinnoille.

Hämmästyttävintä elokuvassa on tarinan teemojen rikkaus ja jopa suoranainen runsaus. Tyypillisten ystävyyttä ja erilaisuuden hyväksymistä käsittelevien teemojen rinnalla tarinassa sukelletaan pohtimaan jopa sosialismin problematiikkaa. Miten ihmisten suojeleminen rahan rappioittavalta vaikutukselta voi johtaa ihmisten vapautta rajoittavaan yhteiskuntaan. Hyvillä tarkoitusperillä ei ole välttämättä aina suotuisaa lopputulemaa.

Sisällöllinen rikkaus on Poupelle of Chimney Townin ehdoton vahvuus ja tarinan ote vankistuu elokuvan edetessä. Tämä vaatii katsomisessa hieman tavanomaista enemmän kärsivällisyyttä, sillä kerronnallisesti elokuva vaikuttaa aluksi hajanaiselta aavistuksen irrallisine musiikkinumeroineen. Tarinan avointen juonellisten lankojen keriytyessä vähitellen yhteen kokonaisuus alkaa hahmottua osiensa summaa suuremmaksi. Tämä on katsojalle palkitsevaa.

Kouluikäinenkin malttoi keskittyä elokuvan ja sen tarinan seuraamiseen, vaikka kerronnallisesti kyse on valtavirta-animaatioita vaativammasta teoksesta. Visuaalisen maailman rikkaus, hahmojen samaistuttavuus ja teoksen hienovireinen mystiikka toimivat nuoremmalle katsojalle siinä, missä varttuneempi uppoutuu tarinan filosofisten kysymysten pohdintaan.