Lumoava animeseikkailu
Vesi on elementtinä usein läsnä arkipuheessa. Pullotamme tunteita, kunnes ne läikkyvät yli äyräiden. Kyyneleet tulvivat silmistä ja valuvat puroina poskia pitkin. Vesi on elämän koti, kirjaimellisesti. Olemmehan kaikki viettäneet elämämme ensimmäiset yhdeksän kuukautta vetisen kohdun uumenissa. Vettä elämän mahdollistajana ja ihmisyyden sekä luonnon yhteyttä käsittelee omintakeisella tavalla myös Children of the Sea. Elokuvassa merten asukit kokoontuvat syntymäjuhlan äärelle, joka on samaan aikaan elämän loppu sekä alku, äärettömyys.
Päähenkilö Ruka on yksinäinen ja väärinymmärretty nuori tyttö, joka ajautuu mukaan huimaavaan seikkailuun. Kesäloman ensimmäisenä päivänä hän kohtaa kaksi salaperäistä poikaa, joilla vaikuttaa olevan yliluonnollinen side mereen ja sen eläimiin. Kun merissä alkaa tapahtua kummia, saa myös Rukan kesäloma selittämättömän käänteen.
Tarinan arvoituksellisuus kytkeytyy mysteereihin, jotka meret piilottavat sisäänsä. Tieteen ja teknologian keinoin ei ole pystytty selvittämään, miten ja miksi valaat kommunikoivat keskenään tai mitä merten syvänteiden pimeydestä löytyy. Realistisetkin teoriat elävät arvailujen varassa, rohkeimmille taas vain mielikuvitus on rajana.
Children of the Sean kuvaus elämän ja olemassaolon salaisuuksista on hengästyttävä fantasia, värien ja äänien yhteentörmäys, jossa todellisuus sekoittuu kuvitelmaan. Todellisuus siis siinä mielessä, mitä Rukalle oikeasti tapahtuu ja mikä on hänen kuvitelmaansa, joka kumpuaa hänen kaipuustaan tuntea yhteyttä ja merkityksellisyyttä.
Taidokkaasti toteutettu animaatio kutsuu sukeltamaan miljööseen, jossa trooppisten saarten lempeä tuuli vaihtuu vinhasti pyöriviin kosmisiin ulottuvuuksiin. Vedenalainen maailma on hengästyttävän yksityiskohtainen, sen ihmettelyä voisi jatkaa loputtomiin. Elokuvan musiikin on säveltänyt Joe Hisaishi, joka on tunnettu Studio Ghiblille luomistaan mestarillisista äänimaailmoista. Tässä hän onnistuu jälleen luoden musiikin, äänien ja tarkoin harkitun hiljaisuuden avulla hypnoottisen tunnelman, joka keinuttaa elokuvaa eteenpäin alati kiihtyvällä tahdilla.
Immersion taian rikkoo ainoastaan tarve hengähtää, nostaa pää hetkeksi pinnalle ja prosessoida näkemäänsä. Tarina etenee monella tasolla, jolloin sen ytimestä on vaikea saada kiinni, se karkaa otteesta kuin sormien välistä valuva vesi. Loppua kohden uushenkinen tematiikka alkaa saada yhä korkealentoisempia ulottuvuuksia, visuaalisesta kaleidoskooppisuudesta puhumattakaan. Valojen tullessa päälle olo on vaikea, lumous on rauennut ja päässä pyörii monia eri tulkintoja tarinasta. Ehkä tätä elokuvaa tulisikin katsoa liikoja miettimättä antaen vain virran viedä ja tunteiden tulla, sillä taiteen äärellä ymmärtämistä antoisampaa on usein itse kokemus.
Toimituskunnan keskiarvo: 3,5 / 2 henkilöä
Seuraava:
Tove
Odotettu elokuva kertoo enemmän Tove Janssonista henkilönä kuin hänen taiteestaan.
Edellinen: Why Don’t You Just Die!
Venäläisessä toimintajännärikomediassa väkivaltaa on runsaasti, mutta siitä puuttuu ihon alle menevä tunnepuoli.