Paljon melua tyhjästä

Käsikirjoittajana Kenneth Lonergan ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Hänen kynästään on lähtöisin muun muassa eeppisen Gangs of New York -elokuvan (2002) käsikirjoitus. Sen sijaan ohjaajana Lonergan on vielä aloittelija, vaikka esikoisohjaus Väärät ystävät (You Can Count On Me, 2000) olikin kriitikoiden ylistämä. Margaret on miehen toinen kokopitkä ohjaustyö. Epävarmuus elokuvallisen kerronnan kokonaisuuden hallinnassa ja henkilöohjauksessa sekä ennen kaikkea tuotannolliset ongelmat näkyvät ikävä kyllä myös lopputuloksessa.

MargaretElokuvan päähenkilö Lisa (Anna Paquin) on New Yorkissa asuva, eliittikoulua käyvä teinityttö, joka joutuu onnettomuuden silminnäkijäksi. Lisa kokee itse osaltaan vaikuttaneensa onnettomuuden syntyyn ja omantunnon soimatessa järkyttynyt Lisa alkaa pohtia, mitä oikein tapahtui ja miten voisi itse vaikuttaa asioihin. Syyllisyyden teemoja käsiteltäessä vastakkain asettuvat teini-ikäisen mustavalkoinen käsitys maailmasta – hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä – ja toisaalta aikuisten maailman harmaan eri vivahteet, tai teinin näkökulmasta värittömyys.

Lisan syntipukiksi joutuu bussikuski (Mark Ruffalo), joka ajoi onnettomuusbussia. Lisa ottaa yhteyden myös onnettomuuden uhrin ystäviin ja sukulaisiin. Vakavaa teiniangstia potevan Lisan suhde äitiin nousee myös elokuvan keskiöön. Kun mukaan ympätään vielä Lisan ensimmäiset seksikokemukset, äidin uusi poikaystävä, koulumaailma opettajineen ja lakijutut lakimiehineen, alkaa henkilökavalkadi pikku hiljaa pursua yli äyräidensä ja elokuva ratkeilla pahasti saumoistaan.

MargaretElokuvassa onkin aivan liikaa henkilöhahmoja, puherooleja ja juonen rönsyilyjä. Kokonaisuus hajoaa ja läjähtää kuin lokinjätös kalliolle. Jopa yhteiskunnallista kommentointia on ympätty mukaan amerikkalaisen oikeusjärjestelmän kritisoinnin muodossa. Lisan oletettu aikuiseksi kasvamisen teema hukkuu taustahälyn alle.

Margaretin yhtenä ongelmana on liian pitkä kesto, joka juontuu liian monista elokuvaan ympätyistä elementeistä ja loppupeleissä siitä, että elokuvan leikkaus on epäonnistunut. Kuuluisa punainen lanka on kadonnut jonnekin matkan varrella. Ehkäpä ohjaajan olisi kannattanut sittenkin kuunnella tarkemmin kokenutta tuottajakaartiaan eikä luottaa pelkästään sisäiseen auteuriinsa. Elokuvasta on olemassa vielä suomalaista dvd-julkaisuakin pidempi ohjaajan versio, joka tuskin tuo mitään käänteentekevää parannusta mukanaan. Puolitoista tuntia olisi hyvä pituus tälle elokuvalle, ja siihen oltaisiin päästy karsimalla liiat rönsyt pois.

MargaretTarina elokuvan taustoista on miltei mielenkiintoisempi kuin elokuva itse. Margaretin kolme kuukautta kestäneet kuvaukset alkoivat nimittäin jo 2005, ja se sai ensi-iltansa vasta kuusi vuotta myöhemmin. Tuotantoyhtiö Fox Searchlight ja ohjaaja eivät päässeet sopuun elokuvan lopullisesta muodosta, ja lopulta niin tuottajat, ohjaaja kuin tuotantoyhtiökin haastoivat kilvan toisiaan käräjille.

Elokuvateollisuuden historia on täynnä elokuvia, jotka eivät syystä tai toisesta koskaan nähneet päivänvaloa. Margaret oli aivan hilkulla jäädä hyllylle lopullisesti pölyttymään, välissä ehti jo kuolla tuottaja Sydney Pollack. Lopulta Fox Searchlight päätti sulkea kokonaan rahahanat, koska ohjaaja ei ilmeisestikään kyennyt viimeistelemään elokuvaa. Lonergan lainasi ystävältään, näyttelijä Matthew Broderickilta, yli miljoona dollaria saattaakseen elokuvan leikkaamisen päätökseen. Kannattiko satsaus, siitä on monia mielipiteitä. Yhdysvalloissa kriitikot ovat olleet suopeita elokuvalle, mutta itse kallistun sille kannalle, että periaatteessa hyvän tarinan pilasi ohjaaja itse.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3 / 2 henkilöä