Lucky kotikatsomo

Harry Dean Stanton kävelemässä rauhallisesti autiomaan halki. Aloituskohtaus Wim Wendersin elokuvasta Paris, Texas (1984) sopii kuvaamaan myös John Carroll Lynchin ohjaamaa Luckya (2017), joka nostaa sivurooleistaan tunnetun Stantonin oikeutetusti elokuvan keskiöön. Elokuva kertoo elämänsä loppupuolella olevasta 90-vuotiaasta Luckysta (Harry Dean Stanton), joka on kuin kuka tahansa hyväkuntoinen ja ristisanoja laativa eläkeläinen. Luckyn elämän rutiinit aamuisista joogaliikkeistä aina kaupungille tuttuun baariin kävelyyn kuitenkin keskeytyvät eräänä aamuna kaatumiseen, mikä saa hänet pohtimaan omaa vanhentumistaan ja kuoleman kohtaamista.

Luckyn hahmo henkilöityy vahvasti Stantonin omaan pitkään näyttelijänuraan, joka alkoi jo 1950-luvulla ja jatkui aktiivisena aina hänen kuolemaansa asti vuoden 2017 syksynä. Elokuva voidaankin nähdä metatason kertomuksena näyttelijälegendasta itsestään, mitä vahvistaa sivuroolissa nähtävä ohjaaja David Lynch, jonka kanssa Stanton työskenteli urallaan useasti. Tämän lisäksi Lucky on tarina eletystä elämästä, jonka sisältämien tunteiden kirjo välittyy Stantonin uurteisilta kasvoilta. Hahmon yksinäisyys tuodaan hienosti esille Stantonin näyttelyn lisäksi kuvan rajauksilla ja äänisuunnittelulla.

Rauhallisesti ilman varsinaista lineaarista juonta etenevä elokuva vertautuu kerronnalliselta ratkaisultaan Jim Jarmuschin Patersoniin (2016), joka keskittyi päähenkilönsä päivittäisen elämän seuraamiseen. Luckyssa ajankulua luodaan päivänkierron kuvauksella Kalifornian autiomaassa, jossa vaeltavan kilpikonnan tavoin myös Luckyn matka kulkee kehää. Suurin kehitys tapahtuukin hahmon pään sisällä.

Vakavista aiheistaan ikääntymisestä ja kuoleman läheisyydestä huolimatta Lucky on hauska elokuva. Tupakkaa ketjussa polttava ja kasuaalisti kiroileva päähenkilö suhtautuu omaan ikäänsä ja toisiin ihmisiin usein sarkastisesti, mutta myös lämmöllä. Luckyn ystäviä esittävien Lynchin, joka kanavoi Twin Peaks (1990–1991) roolinsa eksentrisyyttä, Beth Grantin, James Darrenin ja Tom Skerrittin hahmojen kertomat tarinat ja elämänmakuiset keskustelut tekevät muuten tyyliltään perinteisestä elokuvasta kiinnostavan nostamalla esiin keskeisiä teemoja ystävyydestä ja oman tilanteensa hyväksymisestä.

Luckyn cowboy-asustuksen lisäksi soundtrackilla kuultavat meksikolaiset kappaleet ja huuliharppusoolojen sävyttämä countrymusiikki palauttavat mieliin luonnenäyttelijänä tunnettu Stantonin useat roolit lännenelokuvissa ja tv-sarjoissa. Stantonin meksikolaisen Mariachi-yhtyeen kanssa esittämän laulukohtauksen taustalla voi nähdä etniset vähemmistöt taustalle jättävän elokuvakerronnan ongelmia, mutta samaan aikaan kohtaus osoittaa ihmisten välistä suvaitsevaisuutta Yhdysvaltojen ja Meksikon välisellä raja-alueella. Luckyn laulama kappale Volver, Volver toimii myös tunteellisena joutsenlauluna Stantonin rakastamalle taidemuodolle.

Lucky on pienimuotinen elokuvahelmi vanhan miehen tavallisesta elämästä esittäen pohdintoja siitä, mistä elämä ja sen merkitys muodostuvat. Elokuva ei kokonaisuutena yllä mestarillisen Paris, Texasin tasolle, mutta sen viipyilevä kuvakerronta ja paljon tilaa saava Stantonin näyttelijäntyö tekevät siitä yhden kauneimmista viimeisten roolisuoritusten elokuvista. Harry Dean Stanton kävelee viimeisellä roolillaan elokuvan historiaan.