"Siellä tyttöni rakas on vieläkin…"

Antti Tuurin Pohjanmaa-aiheiset romaanit ovat saaneet väkeviäkin filmatisointeja osakseen. Ilkka Vanteen rutiininomainen ohjaustyö Lakeuden kutsu kertoo Hakalan suvun viimeisimmät vaiheet. Eletään 1990-lukua, jolloin pohjalaista(kin) talonpoikaa koettelee Taivaan Herran lisäksi EU ja Lipposen hallitus. Tähän sielunmaisemaan ajaa makealla ameriikankaarallaan Hakalan veljesten nuorimmainen, nyt jo keski-ikäisyyttään rauhoittunut Erkki (Kari Väänänen). Kohtalaisesti vaurastunut tuhlaajapoika on saanut tarpeekseen Amerikan bisneksistä, ja paluu juurille väikkyy vahvana mielessä. Ensin vain pitää lepytellä aikoinaan suuttuneet sukulaiset ja varsinkin Kaisu-vaimo (Mari Rantasila) sekä tehdä välit selviksi kierojen Partasen veljesten (Vesa Vierikko ja Samuli Edelman) kanssa. Sivustapotkijana toimii Erkin liikemieskaveri Mattson (Martti Suosalo), jolle bisnes on elämäntapa. Niin notta tässäpä elokuvan lähtökohdat ja samalla tärkeimmät juonikuviot.

© 2000 Matila & Röhr Productions Elokuvassa ajetaan autoilla laakeissa latomaisemissa, joskus vähän ylinopeuttakin. Seinäjoet, Jalasjärvet ja Lapuat vilahtelevat tienviitoissa ja puheissa. Menneisyyttä ja juuria symboloivat autiuttaan nariseva kotitalo ja isoisän vanhat kirjeet, joissa eletään vielä kerran vuoden 1918 kauhuja. Silti yhä vielä heinät heilimöi ja pellot tuleentuvat, EU:sta huolimatta, ja autoradiosta kuunnellaan Pasi Kaunistoa ja Pekka Himankaa. Hohhoijaa.

© 2000 Matila & Röhr Productions Olisi luullut Hakalan Erkin kotiinpaluusta saavan irti vahvempia tunteita, mutta ei. Aikansa nuristuaan sukulaiset kutsuvat pöytään maitopotuille, ja Kaisukin taitaa pullikoida vaan muodon vuoksi, on tainnut kumminkin odotella salaa Erkkiä kaikki nämä vuodet. Partasten kanssa jännitystä revitään kaupantekokokouksesta ja pankkilokeron avaimen kohtalosta. Meno äityy semmoiseksi, että Erkki uhkaa kutsua poliisit. Kauhia paikka. Erkki itse pysyy aivan viileänä koko elokuvan ajan, eihän sitä pohojalaanen ala itkeä tirsottamaan kovankaan paikan tullen. Ei silti, että nyt olisi paljon syytäkään, sen verran helposti Hakalan Erkin asiat tuntuvat lutviutuvan.

Lakeuden kutsu palvelee vain niitä illiteraatteja ihmisiä, jotka ovat aikaisemmista filmeistä innostuttuaan kiinnostuneet Hakalan perheen myöhemmistä vaiheista. Mitä niille sitten tapahtui - kysymykseen elokuva antaa toki vastauksen, vaikka ehkä kannattaisi lukea kirja. Muuten elokuvasta on ehkä apua unettomuuteen. Elokuva ei sytytä, ei kuohuta suuria tunteita, ei tarjoa rehevää kansanhuumoria - Pohjanmaalla sitä ei taideta niin harrastaakaan - eikä edes kipeää yhteiskunnallista kannanottoa maaseudun autioitumisesta. Selvästikin elokuva on ollut välityö kaikille sen tekijöille, ja vaikka Lakeuden kutsu vahvistaa edelleen sitä kansanviisautta, että "Pohojanmaalla viisaus on vanahoos akoos", niin miehistä on kadonnut hulluus. Valitettavasti.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo:2,3 /4 henkilöä