Toivoa koskaan heittämättä
Vuoden ja vuosituhannen ensimmäinen kotimainen on perinteinen ja humoristisen väkevä tarina suomalaisista kohtaloista elämän karikoissa. Lakeuden kutsu perustuu Antti Tuurin samannimiseen, Finlandia-palkittuun romaaniin kertoen Amerikassa miljoonia vuolleen Erkki Hakalan (Kari Väänänen) paluusta kotikonnuille. Asettuminen takaisin Suomeen ei ole yksinkertaista ja vaikein pala Erkille on sovinnon tekeminen jo vuosikausia aiemmin kotimaahan palanneen vaimonsa Kaisun (Mari Rantasila) kanssa.
Lakeuden kutsu on rakkaustarina, jossa on monia hienoja aineksia. Erkin ja Kaisun suhteesta annetaan monisyinen kuvaus eikä siitä turhia selitellä, vaan katsojan hahmoteltavaksi jätetään paljon. Pohjanmaa onkin oikeastaan vain kulissina melko yleismaailmalliselle tarinalle. Mieshahmona Kari Väänäsen oivallisesti ruumiillistama Erkki on mielenkiintoinen. Perinteen mukaisesti hän on kova ja peräänantamaton, mutta hänessä on myös inhimillistä syvyyttä. Maailmaa nähnyt Erkki ei pelkää muuta kuin vaimoaan, jonka kanssa sovinnon tekeminen on hänelle tärkein ja herkin asia. Kaisu on saanut lapsen vieraan miehen kanssa, mutta Erkki on jo valmiiksi hyväksynyt tosiasiat ja antanut anteeksi, koska onhan hänelläkin omatkin menneisyyden haamunsa. Ennen kaikkea Erkki on tehnyt sovinnon itsensä kanssa.
Vetovoimaiseksi Lakeuden kutsun tekeekin sen raikas optimistisuus, joka on melko harvinaista kostonhimossa ja katkeruudessa usein piehtaroivassa suomalaisessa elokuvassa. Rakkaus, anteeksianto, sovinto, hyväksyminen ja tulevaisuususko ovat elokuvan kantavia teemoja, jotka esitetään miellyttävän arkipäiväisesti. Lakeuden kutsu jättää jälkeensä hyvin miellyttäviä tuntoja valaen rohkeutta ihmisiin. Ainoa suunta, johon kannattaa katsoa on eteenpäin, koska menneisyydelle on hankala mitään kestävää rakentaa. Tämä sanoma kiteytyy hienosti Erkin ja Kaisun suhteen kuvauksessa. Toivoa on vain tulevaisuudessa. Suurimpana puutteena Lakeuden kutsussa ovat eräät oudot visuaaliset tyylittelyt, jotka eivät mielestäni toimineet laisinkaan. Myös kerronnan tempo notkahti aika pahasti puolivälin jälkeen ja elokuva alkoi muistuttaa jotain tv-sarjaa. Mutta kokonaisuuteen suhteuttaessa puutteet eivät katsomiselämystä juuri häirinneet.
Kuten odottaa sopii, elokuvan henkilögalleria hurmaa rehevyydellään. Väänäsen ja Rantasilan lisäksi sivurooleissa taiteilee joukko tuttuja kasvoja: mm. Martti Suosalo, Esko Nikkari, Vesa Vierikko, Samuli Edelmann ja Tapio Hämäläinen. Dialogi on äärimmäisen napakkaa ja suorastaan hersyvää. Pohjanmaan yleismurteen rikkaista kielikuvista revitään kaikki irti ja monta kertaa on naurussa pitelemistä, kun loistavat näyttelijät irrottelevat hyvin kirjoitetun tekstin voimalla. Kaiken kaikkiaan Lakeuden kutsu on erittäin sympaattinen elokuva, josta ei huvittaisi pahaa sanoa. Hienoa elokuvaviihdettä, joka ei maailmoja syleile mutta joka koskettaa suomalaista sielua. Ja sehän riittää.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,3 / 4 henkilöä
Seuraava:
Sinisilmä-Mickey
Arvostelu elokuvasta Mickey Blue Eyes / Sinisilmä-Mickey.
Edellinen: Sinisilmä-Mickey
Arvostelu elokuvasta Mickey Blue Eyes / Sinisilmä-Mickey.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta