Älä herran tähden avaa sitä ovea!!

Aina välillä on amerikkalaisten haettava apua sisällön tuotantoon jostain muualta. Rahaa heillä on, mutta ei aina ideaa mihin sitä lykkäisi. Japani on hyvä kohde napata ideoita, sillä vaikka se näennäisesti on länsimainen markkinatalousvalta niin pinnan alla elää täysin erilainen kulttuuri. Tästä kulttuurista ja folkloresta on nyt saatu eloa perinteiseen amerikkalaisten hallitsemaan säikyttelykauhuun. Vaikka idea on sama kuin teinikauhussa, eli mörkö oven takana, on toteutus kuitenkin niin raikas, että tästä elokuvasta on melkein mahdoton olla pitämättä.

Takashi Seida - © Sony PicturesKaunan japanilaisversion on myös ohjannut Takashi Shimizu. Jenkkiversion nähtyään alkuperäinen täytyy nähdä. Jopa elokuvan tuottanut Sam Raimi myöntää Making of- dokumentissa pitäneensä alkuperäisestä versiosta niin paljon, että hänen mielestään uusintaversio oli pakko tehdä. Tietysti amerikkalaisilla näyttelijöillä ja englanniksi, koska eihän jenkkejä muuten teattereihin saa. Toisaalta tämä on onnistunut ratkaisu siinä mielessä, että Sarah Michelle Gellarin esittämä tyypillinen amerikkalainen nainen vaaleine hiuksineen yhdistettynä japanilaiseen kummitustarinaan kärjistää kahden erilaisen kulttuurin kohtaamista entisestään. Rohkeutta Raimilta vaati myös säilyttää alkuperäisen version ohjannut Shimizu ohjaajan penkillä.

Takashi Seida - © Sony PicturesKulttuurien väliset erot ovat suuremmassa roolissa kuin elokuvan tekijät ehkä halusivatkaan. Tämä seikka voi myös selittää sen, miksi elokuva tuntuu niin paljon pelottavammalta kuin kymmenet jenkkileffat yhteensä. Mainiossa Making of- dokumentissa tulee ilmi kuinka meille länsimaalaisille saa aina selittää juurta jaksain, jos elokuvassa on jotain yliluonnollista. Japanilaisille sitä ei tarvitse tehdä, eikä sitä Shimizukaan tee, vaan hän menee suoraan tarinan kerrontaan jaarittelematta kummitusten kanssa yhtään sen enempää. Parempi kun ei selitetä vaan katsojan mielikuvitukselle annetaan tilaa temmeltää. Ja ainahan se on pelottavampaa, kun ei tiedä mitä on vastassa ja kun joutuu itse miettimään, mistä kaikki on syntynyt, miten ja miksi.

Näyttelijät eivät kauhuelokuvissa tyypillisesti pääse loistamaan. Tässäkin elokuvassa he lähinnä availevat ovia ja näyttävät kauhistuneilta, mutta yleensä niin puisevaa Sarah Michelle Gellaria on jopa hieman kehuttava.

Ekstroista voisi mainita sen verran, että Making of -dokumentissa "A Powerful Rage" on kerrankin ideaa. Suurinta hupia ovat amerikkalaisnäyttelijöiden kertomukset ensimmäisestä Tokion reissustaan. Kulttuurishokki voi olla valtava. Japanilaista elämäntyyliä ja folklorea selitetään myös kiinnostavasti.

Tuskin tätä elokuvaa koskaan tullaan muistamaan suurena mestariteoksena, mutta oman lajityyppinsä valio Kauna ehdottomasti on. Ainakin verrattuna tavallisimpiin amerikkalaishömppiin. Eräs asia tällaisissa elokuvissa kuitenkin aina hämää. Minkä takia on aina pakko avata juuri se ovi, jonka takana melkein arvaa sen mörön olevan?

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2 / 5 henkilöä