Äiti koston tiellä
Kuuliaisella hanttimiehen mentaliteetilla Hollywoodissa tehtaileva australialaissyntyinen Bruce Beresford on ohjannut kelvollisiakin elokuvia. Kaksoismurha ei ikävä kyllä kuulu joukkoon. Tympeä kostotarina puijatusta äidistä ei pure edes kantapäiden varjoja, sillä elokuvia oikeutta etsivistä syyttömistä tuomituista on tehty ja nähty maailman sivu. Mitään uutta Kaksoismurha kerro, vaikka kostajana vaaniikin nainen ja äiti. Sen sijaan elokuva tarjoaa kuin tarjottimella oman käden oikeutta puoltavaa asennetta ja laskelmoitua samastumista senkin edestä.
Kun tarinan lipevä aviomies katoaa purjehdusreissulla, ei ole vaikea arvata tulevaa tapahtumaketjua. Sievä, lastaan rakastava vaimo Libby Parsons (Ashley Judd) tuomitaan miehensä murhasta muurin sisälle. Hän menettää miehensä, lapsensa ja elämänsä. Mutta istuessaan kakkua Libby saa vihiä, että hänen siippansa ei olekaan kuollut, vaan muuttanut toiselle puolelle mannerta elämään leveästi vakuutusrahojen turvin vaimonsa entisen ystävättären kera. Tästä sisuuntuneena vankilareissusta tuleekin - yllätys, yllätys - treenijakso, joka hio vaimopolon niin henkistä kuin fyysistäkin kanttia. Kun kärsimästään vääryydestä vihainen äitiläinen pääsee ehdonalaiselle, hän lähtee hakemaan lastaan ja karhumaan kalavelkojaan yhtä määrätietoisesti kuin marketin mega-alessa jumpperistaan liikaa pulittanut paatunut shoppaaja. Itse elokuva vain mätkähtää mätitahnaan pahan kerran jonkinlaisena feminisoituna, äidinvaistoihin vetoavana muunnelmana Takaa-ajetusta.
Kaksoismurhassa olisi ehkä ollut enemmänkin aineksia minisarjaksi televisioon, sillä henkilökuvat jäävät tällaisenaan luvattoman ohuiksi kyhäelmiksi. Tunnelmat tiukasta moraliteetista syyllisyyden ja syyttömyyden etulinjoilla olisi vaatinut vetelää ohjausta paljon riuskempaa rutistusta elokuvallisen aikarajan puitteissa. Menetetystä elämästään hyvitystä etsivän päähenkilön kostonjuoksu puretaan katsojalle puhtaaksi lakaistuna polkuna, joka ei tarjoa kunnon trilleriltä vaadittavia äkkivääriä uudelleenarviointeja ja luonteiden ristiriitaisuuksia.
Ashley Judd suoriutuu kohtalaisesti epäkiitollisesta roolistaan. Sen sijaan turtuneen oloinen Tommy Lee Jones kävelee elokuvan puolihuolimattomasti rutiinilla läpi häveten varmaankin sitä, missä takaa-ajossa on jälleen kerran mukana. Jonesille on ehdonalaisvalvojana varattu pari napakkaa repliikkiä, mutta muutoin hänen tehtävänsä on ollut juosta Juddin perässä. Laimeahkoa mutta tervetullutta piristysruisketta katsomiseen tuo, kun elokuvan lopun tapahtumia puidaan kuuman New Orleansin värikkään eloisassa ilmapiirissä, jossa syntejä on ennenkin sovitettu.
ks. ensi-ilta
Toimituskunnan keskiarvo: 2,4 / 5 henkilöä
Seuraava:
10 Things I Hate About You
Arvostelu elokuvasta 10 Things I Hate About You.
Edellinen: Terapian tarpeessa
Arvostelu elokuvasta Analyze This / Terapian tarpeessa.