Vallassaan hauras

Brittiläiset pukudraamat ovat pitäneet pintansa vuosituhannen vaihteen jälkeen. Nahkansa uudistanut lajityyppi on intoutunut purkamaan auki maan valtarakenteiden vuosisatojen takaista historiaa kriittisin äänenpainoin. Tämän perinteen itsevarmaksi jatkajaksi asettuu myös Josie Rourken ohjaama Kaksi kuningatarta.

Mary Queen of ScotsElokuva on kertomus Skotlannin kuningatar Maria Stuartin (Saoirse Ronan) ja Englannin ja Irlannin kuningatar Elisabet I:n (Margot Robbie) välisestä suhteesta vuosina 1542–1567. Uskonpuhdistuksen jälkeiseen Skotlantiin Ranskasta palannut Stuart asettui uhaksi protestanttijohtoisen Englannin silmissä, sillä hänet nähtiin katollisten kannattajien piirissä kruunun oikeana perijänä Elisabetin sijaan.

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun Stuartin traaginen henkilökuva on toiminut inspiraationa pitkälle näytelmäelokuvalle. Skotlannin kuningattaren kruunua on aiemmin valkokankaalla pitäneet niin Hollywood-ikoni Katherine Hepburn kuin toisen maailmansodan aikaisessa Saksassa loistanut laulaja-näyttelijä Zarah Leanderkin. Vuonna 1971 Stuartin ja Elisabet I:n välistä valtataistoa puolestaan kuvattiin Charles Jarrotin ohjaamassa elokuvassa Maria, skottien kuningatar, jonka vaikutteet näkyvät vahvasti myös uudessa filmatisoinnissa.

Mary Queen of ScotsKaksi kuningatarta ottaa kuitenkin selkeän siirtymän nykyaikaan studiokauden melodraamojen keskeltä. Historiallinen totuuspohja on viitteellinen teoksessa, joka värittää ja muuntelee tarinaa dramaturgian ja temaattisten painotusten ehdoilla. Kyseessä ei ole faktuaalinen kertaus Stuartin hallintokaudesta vaan enemmänkin pyrkimys tarkastella naishallitsijoiden asemaa monarkioiden välisessä kädenväännössä.

Onnistuneimmillaan kokonaisuus tekee näkyväksi valtarakenteiden sukupuolittuneet käytännöt kahden, toisilleen kasvottoman, naishallitsijan kautta. Vaateet nuoruudesta, kauneudesta ja hedelmällisyydestä määrittävät hallitsijoiden asemaa miesvaltaisella kentällä, jossa kuningattaret joutuvat perustelemaan paikkaansa ei ainoastaan kansakunnan vahvana johtajan vaan myös ensisijaisesti naisena.

Mary Queen of ScotsTeatteripuolella aiemmin toimineen Rourken ohjauksellinen linja ei pyri hienovaraisuuteen. Suureleinen ponnekkuus nostattaa onnistuneesti kokonaisuuden pukudraamojen jäykän muotokielen yläpuolelle. Gladiaattorin kuvaajana tunnetun John Mathiesonin hulppeissa maisemaotoksissa riittää ihasteltavaa ja Max Richterin eeppinen musiikkiraita tarjoaa tehoa kuvien tueksi.

Elokuvan kerronnallinen linja tuntuu kuitenkin sirpaloituvan hankalasti hallitun rakenteen jalkoihin. 1970-luvun elokuvaversion tavoin kokonaisuus antaa keskivaiheilla paljon tilaa Maria Stuartin yksityiselämälle poliittisten juonitteluiden ja myrkyllisten avioliittojen keskellä jättäen Elisabetin sivuun elokuvan fokuksesta.

Mary Queen of ScotsYksilökeskeinen lähestymistapa ei palvele kokonaisuutta hallitsijoiden suhdekuvauksen pohjustajana, jolle elokuva loppukaneeteissaan antaa kuitenkin sisällön tasolla painavimman äänenpainon. Kokonaisuudelta jää kaipaamaan kohdistetumpaa kerrontaa, joka suoralinjaisuudessaan onnistuisi valitsemaan tiensä kahden kaistan väliltä.

Nyt jäljelle jää lopputulos, joka lunastuksessaan jättää jälkeensä haalean maun. Ammattitaidolla viilattu pukuloisto, prameat kuvat ja yleispätevät näyttelijät eivät yksistään pelasta horjuvaa kokonaisuutta, mutta onnistuvat pitämään sitä nimellisesti kasassa.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,3 / 4 henkilöä