Fast Food kotikatsomo

Puuta, heinää & muutama vesiperä liikkui vielä hyvän brittiläisen rikoskomedian paremmalla puolella. Fast Food on sen sijaan pelkkä rimanalitus, jota katsoessa ehtii jo toivoa, että trendikkään menestysreseptin portit avannutta Trainspottingia ei olisi koskaan edes tehty. Nyt on takaisinmaksun aika, sillä lopulta Fast Foodissa kaikki "genrelle" tutut elementit ovat kääntyneet jo itseään vastaan. Odotettavissa se kyllä olikin tapahtuvaksi ennen pitkää.

Muka rennolla otteella väkisin punnerrettu väännös kertoo puhelinasentaja Bennystä (Douglas Henshall), joka palaa vanhoille kulmille ja tutuille kujille. Benny tapaa vanhat kaverinsa, jotka ovat hänen poissaollessa vain jatkaneet luuserin leima otsassa taivaltaan rötöstelyn, pikaruoan ja vetelehtimisen pientareisella polulla. Älyttömät huulet ja verbaalit viisastelut vuorottelevat toinen toistaan huonompien suunnitelmien ja vielä huonompien toteutustapojen kanssa. Eipä kuulosta kovin tuoreelta luovuuden osoitukselta tämä kalkkunapizza.

Fast Food on käsittämättömän tylsä elokuva. Katu-uskottavuudella silatut dialogin rykäisyt ja enemmän tai vähemmän puolipäiset henkilöhahmot on kuultu ja nähty useampaan otteeseen. Visuaalisessakin kikkailussa on luotettu persoonallisesti esikuvien esimerkkiin. Tämä puulta maistuva pikaruoka on toivottavasti viimeinen naula brittielokuvan "vitsi, laaki & viittä vaille vainaa" -ilmiölle. Alkaa tuo alituisen jonninjoutava puheenpälinä aiheuttamaan jo turhaa painetta välikorvaan. Ei ole sanottavaa, mutta ei ole myöskään viihdykettä mitä tarjota.