Family of Cops 1 kotikatsomo

Pitkän linjan näyttelijä, erityisesti toimintarooleistaan varttuneemmalla iällä tunnetuksi tullut Charles Bronson (1921–2003) jatkoi näyttelemistä lähes loppuun asti, eläke kutsui vasta muutama vuosi ennen kuolemaa. Bronsonin uran viimeiseksi virstanpylvääksi jäi Family of Cops -trilogia 1995–1999, joka edusti jo selkeästi Bronsonin niin sanottua geriatriavaihetta. Alzheimer vaivasi loppuvuosina, samoin huono fyysinen kunto. Suomessa trilogia on julkaistu nimellä Poliisin painajainen. Kyse oli tv-elokuvatrilogiasta, sillä Bronsonin valkokangasura päättyi viidenteen Väkivallan viholliseen vuotta aiemmin.

Ikä ja huonontuva terveys saivat Bronsonin jättämään toimintakohtaukset nuoremmilleen, mutta mikään ei estänyt häntä edelleen esittämästä yhtä arkkityyppisistä hahmoistaan eli jäyhän konservatiivista ja kovaotteista, mutta sisimmässään humaania ja oikeudentuntoista lainvalvojaa. Näön vuoksi Bronson huitaisee paria konnaa nyrkillä lyhyen brutaaleissa kohtauksissa, mutta pääpaino on sekä perinteisemmässä etsiväntyössä että perhedraamassa.

Poliisin painajaisessa Bronson esittää poliisitarkastaja Paul Feinia, laajan suurperheen leski-isää, jonka lähes kaikki lapset toimivat joko poliiseina tai asianajajina. Vain perheen nuorimmainen, musta lammas Jackie (Angela Featherstone) ei ole löytänyt paikkaansa, ja kun Jackie joutuu epäillyksi rikkaan nilviäisen murhasta, valjastaa Fein koko perheensä ja erityisesti poikansa (Daniel Baldwin) tutkimaan tapausta, vaikka sääntöjen mukaan Fein olisikin jäävi johtamaan omaan lapseensa kohdistuvia tutkimuksia. Mitään isompia moraalisia kysymyksiä tästä ei lopulta nosteta, eikä varmasti ole tarkoituskaan.

TV-elokuvaksi Poliisin painajainen on varsin kompakti ja hallittu puolitoistatuntinen, jonka ohjaaja, pitkän linjan veteraani ja muun muassa ensimmäisen Rambon mestarillisesti ohjannut Ted Kotcheff pitää langat hyvin käsissään. Toisenlaisina aikoina elokuvan olisi voinut julkaista isollakin kankaalla, sillä se on parempi ja vankempi kokonaisuus kuin vaikkapa edellä mainittu Väkivallan vihollinen V.

Mitään kaavasta poikkeavaa tai järin ikimuistoista ei Poliisin painajainen tarjoa, mutta sen tarina toimii sellaisenaan ja teoksen tehneiden kivenkovien ammattilaisten rutiinivaihdekin tekee siitä katselukelpoisen. Bronsonin ystäville teos antaa haikean muiston niistä hetkistä, jolloin karismaattisen vanhan kivikasvon uran viimeinen vaihe käynnistyi.

Jokin on kuitenkin elokuvassa ikimuistoista, ja se on valitettavasti suomalaisen dvd-julkaisun ennennäkemättömän surkea taso. Niin sanottu Tough Guy -edition on 4:3-kuvasuhteella suoraan vhs-nauhasta tai vastaavasta napattu. Olkoonkin tv-elokuva, mutta ei näin huonoa kuvanlaatua ole nähty sen jälkeen kun vhs-kopionkopiot kiersivät 1990-luvulla kädestä käteen.