Kuokkavieraat valkokangas

Sellaisiakin ihmetyksiä kuin Shanghai Knights ohjannut David Dobkin herkuttelee nyt häähumuun sijoittuvalla komediapätkällä, johon on tarpeettomasti sotkettu romantiikkaa mukaan. Elokuvan huumori on sopivan alatyylistä ja toimii mainiosti, eikä vähiten pääosakaksikon mahtavan kemian takia. Olisikin upeaa, jos joskus uskallettaisiin vain keskittyä komediaan, sekoittamatta siihen väkinäistä rakkaustarinaa. Siirappinen romanssi ja sivuhenkilöiden tyhjyys latistavat kuitenkin tämänkin hyväntuulisen huumorileffan pitkitetyksi ja lopulta jopa pitkästyttäväksi kokemukseksi.

Owen Wilsonin ja Vince Vaughnin esittämät kaverukset John ja Jeremy ovat päätoimeltaan avioerojuristeja, mutta sivutoimisia kuokkavieraita. Kaksikko bongaa vuodesta toiseen hääkauden parhaat kestit ja ujuttautuu mukaan karkeloihin hinnalla millä hyvänsä. Kovaa työtä, mutta palkkio on sen mukainen, kun ruokaa ja juomaa riittää ja häiden herkistämät naikkoset suorastaan lakoavat miesten jalkojen eteen. Valtiovarainministerin tyttären häissä kuitenkin Amorin nuolet lävistävät Johnin sydämen, eikä paluuta entiseen ole.

Elokuva alkaa varsin pirteästi, kun hurmaava veijarikaksikko kiertää jos jonkinmoisia hääjuhlia, soluttautuen niin irlantilaiseen, juutalaiseen kuin intialaiseenkin ympäristöönsä kuin kalat veteen. Miekkosten vauhti kuitenkin hidastuu ja kutakuinkin pysähtyy kun kauniit Clearyn tyttäret astuvat heidän elämäänsä. Kapuloita rattaisiin heittävät vielä miesten omat valheet, tyttöjen homo veli ja toisen niljakas sulho. Eikä osumilta sydämeen saatikka takalistoon vältytä.

Ainekset hyvään komediaan ovat olemassa. Parhaiten elokuvassa toimii Vaughnin ja Wilsonin välinen kemia, kaksikko sopii toisilleen kuin nenä päähän. Kun miehet vielä pistävät ADHD-vaihteen päälle, on meno varsin mallikasta. Myös Will Ferrell tarjoilee varsin oksettavan roolisuorituksen ja onkin sivuhenkilöiden aatelia, kun taas esimerkiksi Christopher Walken ei missään vaiheessa pääse kunnolla revittelemään. Amerikkalaisittain aika vapaamielinen leffa on kieltämättä piristävää katsottavaa tiettyyn pisteeseen asti. Kunnes sitten ainainen itkuvirsi alkaa ja siirappi valuu, on hyväntuulisuuskin tipotiessään.