Pala kurkussa

Itä-Aasian perinteinen sukupuolihierarkia on yhdessä Kiinan yhden lapsen politiikan kanssa johtanut laittomiin abortteihin, joiden seurauksena miesten osuus maassa on reilussa kasvussa. Näitä sukupuolen sosiaalisia ongelmia Fruit Chanin Dumplings lähestyy yläluokan taholta. Sukupuolihierarkia nostaa esille miehen miellyttämisen, ulkoisen kauneuden janon ja naisen ikääntymiskamppailun kysymyksiä, jotka eivät ole tosin vieraita läntiselle kulttuurillekaan.

© 2004 Applause PicturesHong Kongiin sijoittuvassa elokuvassa kauneudestaan joskus tunnettu ex-saippuaoopperatähtönen Quing (Mirian Yeung Chin Wah) kärsii iän myötä rapautuneesta itsetunnosta. Ulkonäöstään neuroottinen nainen vaalii asemaansa rikkaan liikemiehen edustusvaimona yhteiskunnassa, joka palvoo kouluhameista nuorta lihaa.

Tehokasta ehostuskeinoa etsiessään Quing päätyy Mein (Ling Bai) tykö. Entisen gynekologin, nykyisen puoskarikokin erikoisruokavalion sanotaan nuorentavan ulkoisesti kuin ihmeen kaupalla. Quing ryhtyy Mein vakioasiakkaaksi, vaikka rouvalla onkin mennä pala kurkkuun naiskokin mykysopan salaisen ainesosan paljastuessa.

© 2004 Applause PicturesVaikka turhamaisuus ja ikuisen nuoruuden palvonta ovat aiheina universaaleja, orientaali käsittelytapa takaa, ettei Dumplings ole elokuva jokaisen makuun. Osviittaa filmin tyylistä antaa se, miten tarina on jo aiemmin julkaistu lyhytversiona kauhuelokuva-kokoelmassa Three Extremes. Kaksi muuta ohjaajaa kokoelmassa ovat Chan-wook Park ja Takashi Miike, joista etenkin jälkimmäinen on tunnettu graafisen ultraväkivaltaisista filmeistään.

Dumplingsia ei kuitenkaan tule sotkea aasialaiseen kauhuelokuvaan eikä veren roiskeella ratsastaviin toimintapläjäyksiin. Chanin ohjaustyö on enemmänkin groteski jännityselokuva, jonka viekas musta huumori tasapainoilee shokeeraavan iljettävyyden ja yhteiskunnallisen satiirin välillä. Elokuvalle keskeistä onkin henkilösuhteiden varaan rakentuva pahaenteinen tarina myyttisten sovitusten sijaan.

© 2004 Applause PicturesChan välttää myös monille aasialaiskollegoilleen ominaisen kylmän misogynian. Kärsimyksen keskeinen lähde on orjuuttava miehinen libido. Ei naiseus tosin yhdistävänä tekijänäkään toimi. Quingin ja Mein asiakassuhteesta kehkeytyy naisten välinen ystävyys, mutta vain hetkeksi. Pian Dumplings osoittaa naiset vain toistensa kilpailijoiksi ja manipuloijiksi. Turhamaisuudesta alkanut tarina kehkeytyy kertomukseksi kostosta ja rahan vallasta individualistisessa maailmassa, missä kärsijöitä ei määritä enää niinkään sukupuoli vaan luokkajako.

Fruit Chan kutoo vinksahtaneen viihteellisesti yhteen sosiaaliset ongelmat (luokka, abortti, insesti) ja elokuvan outouttavat ääriainekset (ruokavalio-uskomukset, kannibalismi). Elokuvan tehokeinot kuitenkin jakavat varmasti mielipiteitä. Christopher Doylen kamera ottaa nautiskelevin asetelmin kaiken irti etovien mykyjen haukkailusta. Tulos on perverssi yhdistelmä television japanilaista kokkiohjelma Iron Chefiä ja extreme-kisailu Pelkokertoimen syömiskoettelemuksia; gastrografia kohtaa gastrokauhun.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3 / 2 henkilöä