Comedy Queen kotikatsomo

13-vuotias Sasha on päättänyt ryhtyä stand up -koomikoksi. Syynä tähän on se, että Sasha kuulee isänsä itkevän häneltä salassa, ja Sasha haluaisi saada isän nauramaan ja olemaan kuten ennenkin, silloin kun kaikki oli vielä hyvin. Perheen äiti on kuollut, ja isällä ei ole voimia lohduttaa Sashaa, joten Sasha yrittää pärjätä omin voimin. Hän on päättänyt olla itkemättä, sillä mitä se hyödyttää?

Onneksi Sashalla on hyvä ystävä Märta, jonka kanssa jakaa elämän surut ja ilot, ja mummo, joka ymmärtää ja auttaa isääkin ymmärtämään Sashan reaktioita. Miten käsitellä asiaa, joka on käsittämätön?

Psykologilla käydessään Sasha kertoo, kuinka normaaleja asioita hän tekee. Jos tekee normaaleja asioita, on normaali, ja silloinhan kaikki on hyvin. Vaan kun ei ole. Sasha tekee listan kaikesta, mikä muistuttaa äidistä, ja päättää luopua näistä asioista. Ensin saa mennä lukeminen ja pitkä tukka, joten Sashasta tulee kalju ja läksyt saavat jäädä. Sitten hän päättää luopua kauan ja hartaasti toivomastaan koiranpennusta, koska Sasha päättää, ettei ikinä enää tule pitämään huolta mistään tai kenestäkään elävästä. Päätöstä on vaikea selittää kenellekään, niinpä Sasha ei edes yritä.

Viimeisenä listalla on vakaa aikomus pyrkiä stand up -koomikoksi, jotta isä vihdoin nauraisi. Elokuva etenee kohti tätä päämäärää, mutta Sashan listan muutkin osat painottuvat yhtä paljon kuin viimeinen osio. Elokuvan pääosan esittäjä Sigrid Johnson on ilmiömäinen roolissaan, hänestä huokuu lapsen väärentämätön tunteiden aitous, ja kaiken surun keskellä sammumaton elämänilo, joka kantaa läpi vaikeiden aikojen.

En tiedä miten ruotsalaiset tämän tekevät, mutta heillä tuntuu olevan jonkinlainen viisastenkivi mitä tulee nuorten elämää käsitteleviin elokuviin. Ne nimittäin huokuvat juurikin aitoutta, todellista lapsesta nuoreksi ja aikuiseksi kohta kasvavan ihmisen ymmärtämistä. Nuoren elämänpaloa, hölmöyttä ja tunteiden vuoristoradan aiheuttamaa hämmennystä käsitellään Ruotsissa ihan vakavissaan, mutta ilman paatosta. Perheen ei tarvitse aina olla moniongelmainen ja nuoren kärsiä päihdeongelmasta, jotta hänen elämästään löytyisivät aidon ja kiinnostavan draaman ainekset.

Comedy Queen on tästä jälleen hyvä esimerkki, jolle vertailukohta teemojensa suvereenin sisäistämisen ja käsittelytavan saralla löytyy Lukas Moodyssonin elokuvasta Me ollaan parhaita! (Vi är best!, 2013).