Teinirambo laittaa uusperheen kuviot järjestykseen

Ei ole auvoista murkun elämä uusioperheessä. Äitipuoli on kamala, vaikka miten isukki yrittää muuta väittää. Koulussa kiusataan ja elämä ei muutenkaan maistu mannalta. Isä väkisin vääntää sovinnollista mökkiretriittiä, jotta perhe-elämä stabiloituisi. Imelän maailmanparannusjeesustelun saapuvat keskeyttämään vankilasta karanneet uusnatsit, joilla on jotain arvotavaraa kateissa. Inhokki-isukista päästään nopeasti eroon ja tästä tarina saa mukavaa lisäpotkua. Kun teinimimmi vetäisee tikutaku-potan päähänsä ja tahrii nassunsa vereen, saattaa sohvalla vielä hymyilyttää. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kapalorambo jojottaa päähiksen silmämunaa, alkavat popparit kummasti putoilla henkitorveen.

BeckyBeckyssä on paljon hyviä, riemastuttavia ja säväyttäviäkin aineksia kasassa. Aivan kaikessa ei onnistuta. Näyttelijävalinnat ovat pääosien osalta onnistuneet. Natuskillerinä Lulu Wilson saa aikaan oivan raivottaren. Tiellensä osuvat valkoiset heterohemmot, jotka näinä aikoina ovat vakio tykinruokaa, saavat tuta kovan kohtalon, jolleivät luovuta ajoissa.

Raju kapina tietysti kohdistuu varsinaisesti äitipuoleen, mutta kun häntä ei voi täysin teloa, niin paremman puutteessa uhrataan muutamia isukkia kaltoin kohdelleita miekkosia. Turhakkeiden poisto pelilaudalta toimii sankarille vapauttavana sijaiskokemuksena. Kässärissä olisi ollut oiva mahdollisuus syventää tätä näkökulmaa. Köykäisellä otteella kuitenkin mennään rähinä edellä.

Becky

Yhtä hyvin, jos ei paremminkin pärjää hikoilemattoman hillitysti pääpahista esittävä Kevin James. Onpa mukava nähdä häntä kunnon roolissa vaihteeksi. Hänhän on hännystellyt ahkerasti Adam Sandlerin tallissa. Jotkut saattavat vielä muistaa Oikeesti aikuiset -sarjan. Ja vaikka tämä ei nyt aivan ole Hiomattomien timanttien veroinen suoritus, niin silti oiva osoitus, että Sandlerin jengi pystyy parempaankin halutessaan. Heikkoa osastoa edustavat uusperheen muut jäsenet. Etenkin isää jäljittelevä Joel McHale on karmaisevan huono.

Yllättävää ei tietenkään liene, että loppu hieman lässähtää, koska perhehän on aina tärkein. Käsikirjoituksen syytä lienee jännitteiden ajoittainen katoaminen. Turhat biologisen äidin muistelot ja piskin kanssa hengailun korostaminen (kun muut eivät ymmärrä, niin edes lemmikki sentään) eivät istu kokonaisuuteen luontevasti. Märehdinnästä huolimatta mielenkiintoinen tapaus.

* * *
Arvostelukäytännöt