Ylistyslaulu kaaokselle
Josh ja Benny Safdien elokuvat ovat ylistyslauluja kaaokselle. Tarinoiden keskiöstä löytyy yleensä rikkinäisiä ihmisiä, jotka eivät pysty pysäyttämään spiraalina kieppuvaa syöksykierrettään. Veljekset käärivät heidät pauhaavaan äänimaailmaan ja neonväreissä leimuaviin kuviin. Heidän kameransa tarttuu kalteviin pintoihin, jotka vääristävät kasvot ja poimii groteskeja ja mauttomia yksityiskohtia hellän tarkastelun alle.
Hiomattomat timantit sukeltaa pää edellä peliaddiktion syövereihin. Howardin (Adam Sandler) elämä on kuin huolella kasattu jengatorni, joka kurottaa horjuen kohti pilviä. Hänen onnistuneet siirtonsa ovat kuitenkin loppumassa, kun lainojen siirtely ja selitykset velkojille eivät enää mene läpi. Hän on laittanut tulevaisuutensa yhden kiven varaan. Harvinaisia etiopialaisia raakatimantteja sisältävä murikka on muuttava Howardin tulevaisuuden. Mutta yhdellä voittavalla vedolla hän voisi myös jäädä voitolle velkojensa jälkeen.
Safdiet tekevät nopeasti selväksi, että Howard ei oikeastaan etsi ratkaisua rahahuoliinsa. Hän jahtaa voittojen sijaan voittamisen tunnetta, jonka haihtuessa on saavat seuraava dopamiinisykäys. Howardin sokea pelinhimo on hengästyttävää katsottavaa. Kuten veljesten ohjaaman Heaven Knows What (2014) -elokuvassa heroiinikoukussa harhailevat nuoret, ei Howard pysty pysäyttämään kujajuoksuaan, vaikka hänelle tarjoutuu tilaisuus toisensa jälkeen korjata tilanne.
Safdiet ovat kokeellisimmillaan elokuviensa äänisuunnittelun kanssa, eikä kovaääninen Hiomattomat timantit ole tästä poikkeus. Safdien elokuvia ei ole koskaan tarkoitettu katsottavaksi hiljaa. Tuttuun tapaan dialogi ja äänet on miksattu tarkoituksellisesti Daniel Lopatinin hypnoottisen musiikin alle. Heaven Knows Whatin ja Good Timesin (2017) tavoin Hiomattomat timantit pyrkii katsojan ihon alle, nostattamaan sykettä ja keskittämään ajatukset täysin Howardin päänsisäiseen kaaokseen. Pauhaavaksi yltyvä äänimaailma ei ehkä täysin tavoita Good Timesin (2017) happotrippien anarkiaa, mutta se todistaa, että salonkikelpoista elokuvaa eivät Safdiet anarkistisella otteellaan varmaan koskaan tule tekemään.
Mikään ei Hiomattomissa timanteissa ole pienieleistä. Kaiken keskellä vapaaksi päästetty Adam Sandler nauttii silmin nähden roolistaan Howardina ja hänen maaniseen energiaansa vastaava Julia Fox tekee oivallisen roolin Howardin tyttöystävänä. Loisteputkien ja älypuhelimien raa’assa valossa kylpevän elokuvan kuvauksesta vastaa Darius Khondji, jonka käsialaa ovat myös Fincherin Seitsemässä (1995) eleganttina kiiltelevä rappio sekä Wong Kar Wain My Blueberry Nightsin (2007) neonvalot.
Safdiet ovat taitureita luomaan maailmoja, jotka tuntuvat sortuvan tai repeävän hetkellä millä hyvänsä, mutta he pitävät silti ne taidokkaasti uomissaan. Kuten aiemmissa töissään pitävät he tarinan ja henkilögallerian yksinkertaisena ja lisäävät kierroksia muilla tavoin. Vaikka Safdien veljekset ottavat kaiken irti elokuvan kineettisistä iloista ja hälyisästä äänimaailmasta, onnistuvat he näin luomaan tiukan näkökulman tarinalle.
Toimituskunnan keskiarvo: 5 / 2 henkilöä
Seuraava:
Beanpole
Sotaelokuvien kuvastoa ja näkökulmia uudistava Beanpole on katsomiskokemuksena rankka, mutta palkitseva.
Edellinen: The Assistant
Ajattelemaan ja toivottavasti toimintaankin pakottava draama työyhteisön myrkyllisestä ilmapiiristä.