Autistisen salakuvaajan koettelemukset

Korkea ikä ei ole este työskentelylle elokuvataiteen parissa. Esimerkiksi 90-vuotias Clint Eastwood on jatkanut ohjaajan uraansa vuosikymmeniä ja uusi valmis elokuva on tulossa pian. Myös käsikirjoittaja, ohjaaja ja näyttelijä Michael Cristofer, 76, kuuluu yhä uraansa jatkavaan ikämieskaartiin. Cristoferin palkittu ja monivaiheinen ura on kestänyt lähes viisi vuosikymmentä. Cristoferin käsikirjoittama The Night Clerk on hänen ensimmäinen elokuvaohjauksensa lähes kahteenkymmeneen vuoteen. Edellinen oli tyrmäysarviot saanut epäeroottinen eroottinen trilleri The Original Sin vuodelta 2001.

The Night Clerk Trillerigenren parissa Cristofer jatkaa nytkin. The Night Clerkissä lievästi autistinen tai aspergerin oireyhtymän omaava hotellivirkailija Bart (Tye Sheridan) tekee yövuoroja ja kyttää siinä sivussa hotellivieraiden touhuja huoneisiin kätkemillä videokameroilla. Eräänä yönä tapahtuu naisvieraan murha, joka tallentuu Bartin kameralle. Vähän myöhemmin näyttäisi, että sama kohtalo saattaisi uhata toista salaperäistä kaunotarta (Ana de Armas).

Tirkistely- ja tarkasteluidea rajoitteisine päähenkilöineen ja kameroineen on napattu suoraan Hitchcockin ikiklassikosta Takaikkuna (1954). Siinä missä Takaikkunan Jeffillä (James Stewart) oli katkennut jalka, on Bartilla oireyhtymänsä vuoksi tavallista enemmän vaikeuksia kommunikaatiossa ja ihmissuhteissa. Kumpikin päähenkilö kyttää toisia ihmisiä linssien läpi. Muuta samaa elokuvissa ei sitten olekaan.

The Night Clerk Toimiakseen trillerinä The Night Clerk olisi kaivannut enemmän sähäkkyyttä ja uskallusta. Bartin jatkuvaa salakuvausta perustellaan syyttä suotta sillä, että hän muka opettelee ihmisten repliikkejä voidakseen toimia paremmin työssään. Aivan kuin lievästi autistisilla ihmisillä ei olisi seksuaalisia tarpeita tai heillä ei voisi olla myös perversioita. Bart olisi ihan reilusti voitu esittää seksuaalisesti turhautuneena voyeristina, jolle tilaisuus on tehnyt varkaan ja digikamerat mahdollistaneet luvattoman kyttäyksen. Tämä olisi tuonut tarinaan uusia ulottuvuuksia ja de Palma -henkistä moraalista ambivalenssia.

Alkuvaiheessa elokuva vielä säilyttää fokuksensa ja jaksaa keskittyä sekä päähenkilöönsä että murhamysteeriin, mutta draaman kaari notkahtaa puolivälin jälkeen eikä köykäiseksi jäävä murhadraama jaksa kannatella koko pakettia. Erityisen irtonaiseksi jää John Leguizamon esittämän poliisietsivä Espadan rooli. Espada käy välillä Columbo-henkisesti tokaisemassa jotain nasevaa, kyttää päivät pitkät autistisankaria juoden autossa kahvia ja suorittaa muutenkin rikostutkintaa yhtä väkevästi kuin ruotsalaispoliisit Olof Palmen murhaa.

The Night Clerk Tye Sheridan onnistuu Bartin vaativassa roolissa kelvollisesti, mutta jää vastanäyttelijänsä Ana de Armaksen varjoon. Elokuva julkaistiin 2020, mutta kuvattiin 2018, jolloin de Armas ei vielä ollut noussut niin tunnetuksi kuin nykyään. De Armaksen valkokangaskarisma ja luonnenäyttelyn vahvuus erottuvat silti teoksen kirkkaimpina hetkinä. De Armaksen esittämässä Andrea Riverassa on roolin ohuudesta huolimatta väkevyyttä ja elävyyttä. Roolisuoritus saa elokuvan tuntumaan hetkittäin paremmalta kuin se onkaan.

Kokonaisuutena The Night Clerk painunee pian unohduksiin muiden keskinkertaisten perustrillerien seuraksi. Michael Cristoferin paras terä näyttää tylsyneen iän myötä ainakin mitä ohjaamiseen ja käsikirjoittamiseen tulee. Näyttelijänä Cristofer on vielä skarppi kuten tuore monivuotinen rooli Mr. Robot -televisiosarjassa osoittaa, joten kenties keskittyminen pelkästään näyttelijän työhön olisi viisainta.

* *
Arvostelukäytännöt